Anskin ja Tarjan kanssa Luukissa todella lämpimissä olosuhteissa. Tehtiin lyhyet jälkitreenit, jottei ihan tämäkään laji pääse unohtumaan. Talloin itse Urholle pellolle 130 askeleen jäljen, jossa paljon nameja, mutta pari namitontakin kohtaa. Serpeentiniä puolessa välissä. Urho ajoi jäljen kivasti ja motivoituneesti. Namit kelpasi ja serpentiinilläkin jälkeä etsittiin paremmin. Urho kun on ollut niin varma siitä, että jälki menee vain suoraan. Tämähän nyt on oma moka, kun on suoria jälkiä tullut vain ajeltua. Loppukepin ilmaisi hyvin.

Anski oli tallonut Iitulle 4 piikin jäljen. Janalla eteni kivasti, mutta ylitti jäljen ja itse jäljestys oli sellaista kyllä mä tiedän, että tässä se menee. Eli ei mitenkään tarkkaa työskentelyä, piikkien ottaminen parani loppua kohden, mutta nenä ylhäällä kuljeskeltiin itse jäljellä. Missä oli se alkukauden maavainuinen koira?