Helkussa Anskin ja Pirjon kanssa. Jälkien tallomisella aloitettiin ja itse talloin Iitulle jäljen. Nami joka 3. askeleella ja 7 keppiä (purkit rinnalla), kulmat vasemmalle ja oikealle. Pieni vastatuuli välillä. Jälki sai vanheta reilun puolisen tuntia ja sillä aikaa Bobic näytti kuinka pikkumies osaa jäljestää. Aivan mahtava jäljestäjä on miehestä kasvamassa.

1249125270_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Reippaasti lähti neiti jäljelle. Kovasti käytti nenää, tuhina oli aikamoista. Ihan kivasti eteni, välillä yritti vähän rynniä, mutta kesti hyvin jarruttelun. Puolivälin jälkeen lensi Iitun suuhun jokin öttiäinen ja sehän sekoitti neidin pasmat. Sitä piti pärskiä ja naamaa hinkata maahan, ruohoa piti myös alkaa maistelemaan (sijaistoimintaa?). Nätisti siirsin Iitun suoraan ja estin ruohon syömisen, hetken päästä kykeni jatkamaan jäljestämistä, tosin pahan paikan yli piti kiiruhtaa. On tuo neitokainen välillä niin herkkä, mutta onneksi nykyään jo pystyy jatkamaan jäljestämistä vaikka välillä pitääkin neiteillä. Kaikki kepit ilmaisi, hiukan menee edelleen vinoon eli peffa kääntyy vasempaan, vaikka palkan sai kepin vierestä ei minulta. Liikkeellelähdöt meni suurimmaksi osaksi hienosti, joku öttiäinen häiritsi taas yhdessä kohdassa ja Iitu lähti jatkamaan jäljestämistä ilman lupaa. Kulmat meni tarkasti. Pieni Bobic Aussiepentu seuraili jäljestämistä tiellä ihan vieressä, eikä Iitu siitä mitään välittänyt, todella hyvä häiriö. Loppua kohti ei namit enää jaksaneet niin kiinnostaa (täyttyikö vatsa?) ja alkoi hiukan kiriä, tosin vastatuuli myös voimistui. Ensi kerralla täytyy muistaa laittaa nameja reilusti alkuun ja loppuun ja keskelle vähemmän. Kokonaisuudessaan ihan onnistunut jälki pitkän tauon jälkeen.

Sitten pääsi Iitu lepäilemään, kun käytiin Tahvon kanssa ottamassa hakua. Mielenkiintoinen kokemus olla maalimiehenä märässä umpipiilossa. Haku ei sitten ehkä ole ihan meitä tai ainakaan minua varten Silmänisku. Sitten kerettiin vähän hörppiä kaffia ja pullaa ja parannella maailmaa. Vatsalihakset sai kyllä hyvää jumppaa taas kun naurattii niin.

Lopuksi vielä vähän tottistelua Tahvon kanssa ja Bobic häiriköimässä kentän laidalla. Ensin ilmoittautuminen ja muuten meni hyvin, mutta Tahvon lähtiessä ilmoittautumisesta pois meidän seläntakaa piti Iitun kääntyä ja rähähtää. Olisi taas itse pitänyt paremmin ennakoida. Näytettiin meidän peffatreeni ja sehän meni jo paljon paremmin kuin viimeksi. Ilman namikäden apua yritettiin myös, mutta se oli hiukan liian hankalaa. Ilman nami apua onnistui niin, että otin askeleen vasemmalle ja vähän eteen. Mutta lisää toistoa, että takapää alakaisi toimimaan paremmin. Seuraamista myös ja saatiin niin hyvä ja yksinkertainen vihje edistämiseen, että hävettää ettei itse ole sitä tajunnut. Remmi mun seläntakaa ja sehän toimi. Saatiin useampi tosi nätti seuraamispätkä ja käännöksetkin onnistuivat eli Iitu on alkanut käyttämään takapäätään. Täytyy vaan muistaa omat käskytykset sekä kannustukset, koska Iitu saa niistä kummasti lisää pontta toimia ja tekemisestä tulee heti kivemman näköistä. Itse saan opetella täyskäännöstä ilman koiraa. Täytyy opetella uusi tapa, jotta hidas neiti pysyy perässä. Nykyinen täyskäännökseni sopii nopealle koiralle, mutta Iitulla ei mitään mahdollisuuksia pysyä siinä mukana. Todella ihana aamu oli hyvässä seurassa.