Lauantai-iltana Purinalla tottistelemassa. Iitu pääsi taas ensin hommiin ja ajatuksena oli rennot treenit hauskaa pitäen. Lämmiteltiin pujottelulla ja se menee hyvin, kunhan neiti malttaa keskittyä. Voin itse kulkea jo normaalisti Iitun pujotellessa keppejä, tosin tätä on tehty vain vasemmalla kädellä ohjaten. Sitten otettiin vähän putkia, puomia ja hyppyjä. Vauhtia riitti taas neitokaisella.

Pitkästä aikaa otin patukan palkaksi ja Iituhan nautti patukkaleikeistä. Otettiin seuraamista ja ihan ok meni. Iituhan seuraa edemmässä kuin haluaisin, mutta se on oma vikani, koska aikasemmin tuijottelin sitä koko ajan tulkiten sen eleitä. Seuratkoon hiukan edessä, kun ei kuitenkaan estä kulkuani. Jättävistä tehtiin vain seisomista ja ekalla tarjosi istumista, mutta muilla kerroilla jäi seisomaan. Tehtiin myös tasamaanoutoa ja ilman haukkua kapulaa nostaessa. Toko hyppy ok. Eteenmenossa vein pallon etukäteen paikoilleen ja hyvin malttoi seurata ja irrota palkalle. Sitten vähän häiriköitiin toisten koirien lähettyvillä ja hyvin Iitu kesti.

Urhon kanssa sitten maa-istu-seiso sessio, joka meni ok. Seuraamista otettiin pieniä pätkiä ja nekin meni mukavasti. Sitten haetutin Urholla hanskaa ja reippaasti lähtee noutamaan ja tuo sen luokse. Kapulan pitoharjoitukset meni myös hienosti, vaikka häiriötä pyöri ympärillä. Urholla on kyllä yllättävän hyvä keskittymiskyky häiriönalla. Lopuksi sitten vielä näyttelyseisomista ja pikkasen näyttelyjuoksua. Kovasti se herra vaan hakee katsekontaktia tuossa juoksussa.

Sunnuntaina ajeltiin Stella siskon ja Emman kanssa Lohjalle mätsäriin. Oltiin hyvissä ajoin perillä, joten kakarat pääsivät keskenään leikkimään ennen näyttelykoitosta. Hienosti osasivat molemmat käyttäytyä ihmisten ilmoilla. Urhon pariksi tuli kehään joku snautserin tapainen karvakasa ja Urho saikin punaisen nauhan. Hyvin jaksoi seistä ja antoi kopeloida ja katsoa hampaat. Juoksukin meni ihan ok, Urho malttoi jopa välillä katsoa eteenpäin. Punaisten loppukehässä (vai miksi sitä nyt sanotaan?) Urho seisoi taas kivasti, vaikka hiukan ahdasta olikin. Meidän "saavutukset" jäivät siihen, mutta niin ylpeä olen pienestä sosiaalisesta koirastani. Oikein positiivinen kokemus ennen pentunäyttelyyn menoa. Stella sisko valittiin sinisten 4. parhaaksi pennuksi ja he saivatkin hienot palkinnot. Urho oli oikein ylpeä siskolikastaan.