Torstaina Elias papparaisen kanssa käytiin lekurissa, kun anaaleja tyhjentäessä löysin patin. Patti on anaaliadenoma eli hyvänlaatuinen hormoonitaustainen kasvainmuutos. Elias sai Tardak pistoksen rauhoittamaan hormooneja ja tämän pitäisi auttaa pattia pienentymään. Katsotaan miten vaikuttaa Eliakseen ja laumaan. Edessä voipi olla pahimmillaan leikkaus ja samalla kastraatio tai sitten koitetaan hormoonikapselia, jos patti ei kasva ja ala häiritä Eliasta. Aika näyttää.

Perjantain hallivuorolla meitä tuli kouluttamaan Mika Jalonen Koirakoutsista. Aikaa oli alunperin 20min./koirakko, mutta aikataulussa ei pysytty ollenkaan. Suurin osa ajasta käsiteltiin koiran ja ohjaajan vuorovaikutusta ja yhteistyötä, eikä niitä tokoliikkeitä, joita oltiin kaavailtu. Kaiken kaikkiaan aikaa kului 2h, josta henkilökohtaista ohjausta saatiin Iitun kanssa n. 5min., kun Iitu pääsi pyörähtämään hallissa ennen seuraavan ryhmän tuloa. Tämä ei varmaan Iitulle hyvää tehnyt, kun 2h autossa odottelun jälkeen piippasi kovasti sisälle päästyään ja kun joutui vieläkin odottamaan, että pääsisi hommiin.

Tunnarista kerkesin sen verran kysyä, että miten hommaa aletaan treenaamaan. Muutamia kertoja olen Iitun kanssa tunnari kapulaa nostellut ja tehtiin testi, jossa vein tunnarikapulan Mikan laittaman pahvirullan taakse ja käskytin Iitu tuomaan oman. Iituhan toi ensimmäisenä olevan pahvirullan eli ei vielä tiedä mitä omalla tarkoitetaan. Nyt altaan sitten tunnarikapulaa piilottelemaan lumihankeen niin, että Iitu joutuu sen hajulla etsimään. Kun oma kapula löytyy hajun perusteella aletaan tekemään edellä mainitun kaltaista treeniä, jossa on vieraskapula ensin ja sen takana oma.

Lauantaina aamusta mentiin sitten Anskin kanssa Luukkiin. Anskia odotellessa otin parkkiksella jättävät maa ja seiso, jotka onnistuivat hyvin. SItten siirryttiin kentälle päin ampumaan. Iitu kävi pikkasen kierroksilla, osittain varmaan eilisen turhautumisen johdosta. Kenttä oli paksussa lumikerroksessa, joten otettiin seuraamista tiellä ja Anski ampui lippaallisen. Ekalla paukulla pieni pomppu ja piippaamista. Purin sitten Iitua patukkaleikillä ennen seuraavia paukkuja ja sen jälkeen olikin hiljaa. Välillä saatiin nättiä seuraamispätkääkin aikaan.

Urho pääsi taas leikkimään Rikun kanssa ja käytiin kävelemässä pikkulenkki. Pojat painelivat menemään kuin vanhat tutut. Maassa leikittiin myös niin, että Riku riekkui makaavan Urhon päällä. Kyllä oli pojilla taas kivaa.

Iitukin pääsi Rikua moikkaamaan. Vähän piti haukuskella turhia, mutta koirat rauhoittuivat siihen kun Riku yritti istuvan Iitun selkään ja Iitu tästä huomautti ärähtämällä ja painamalla Rikun maahan. Sen jälkeen olivat molemmat hyvin rauhallisia ja tilanne ikään kuin raukesi. Anski syöttelikin kaksikkoa niiden istuessa rinnakkain ja välillä vähän nuuskittiinkin toisia. Eikä Rikullekaan jäänyt traumoja Iitusta.

Illalla ajeltiin Urhon kanssa vielä tokoilemaan, vaikka keli olikin ihan hirveä. Vaki kouluttajamme ei päässyt paikalle ja meitä koulutti ohjaaja joka on pari kertaa aikaisemminkin osallistunut treeneihimme. Näistä treeneistä jäikin oikein hyvä ja positiivinen fiilis, vaikkei aina ihan onnistuttu täydellisesti.

Aloitettiin paikkamakuulla. Urholla ei oikein malttia ollut ja perusasennossa oli vaikeuksia pysyä ja välillä jo kerettiin tarjoilla maahanmenoa. Itse paikkamakuussa pysyi tällä kertaa, 2 kertaa kävin palkkaamassa, mutta olin kuulevinani pientä piipitystä. Näitä täytyy nyt treenailla yksikseni, ettei vaan tulisi piippailuongelmia. Urho hakee niin voimakkaasti kontaktia, että heittäytyy vinoon maahanmenossa ja istumaan noustessaan. Täytyy näihin miettiä jotain.

Otettiin sitten uutta idaria taas ja kouluttaja kuvasi sen videolle. Noh, meissä ei kauheasti ollut kuvattavaa. Muuten meni suht ok, mutta Urho tarjosi joka jättävällä maahanmenoa, eikä seuraaminen ollut kauhean kaunista. Positiivista herra pysyi paikoillaan, vaikka kiersin sen takaa ja sain Urhon joka kerta seuraamaan liikkeestä.

Merkkiä treenailtiin taas. Urho ei taida kauheasti noteerata itse merkkiä (tötsää) kunhan kiertää käsiavulla sinne päin. Saatiin vinkiksi, että palkkaus tapahtuu ihan merkin päältä, jotta koira alkaisi huomioimaan itse merkin.

Ohjattuanoutoa aloitettiin. Mulla oli tietty hirveä vastustus ottaa tätä lelulla, kun ei Urhoa kiinnosta lelut. Mutta yllätys yllätys esineruutu treenistä taisi olla hyötyä tässä asiassa. Jätin Urhon merkille ja vein lelun vasemmalle. Katse leluun ja käsiapu ja käsky "tuo" ja Urhohan irtosi lelulle ei sitten kuitenkaan nostanut lelua, mutta parin lisäkäskyn jälkeen toi lelun. Otettiin sitten hommaa vielä pari kertaa ja nyt onnistui täydellisesti, tosin luovuttaminen on sitten asia erikseen, mutta nythän harjoiteltiinkin suuntia.