Urho pääsi kokeilemaan ensimmäistä kertaa makkararuutua. Herra odotteli ruudun tallaamista tolpassa ja oli se odottaminen kauheaa. Talloin 1mx1m ruudun, johon kylvin makkaraa. Aluksi pikkuäijä oli ihan ihmeissään, että mitä hä? Mutta pian hoksasi makkarat ja niin se nenä alkoi toimia. Urhon sai oikein vetää pois ruudusta, kun sinne jäi vielä muutama nami. Mutta niinhän se on tarkotuskin, että ruutuun jää into.

Olipahan taas mielenkiintoinen treenikerta Iitun kanssa. Luukkiin mentiin ampumaan Iitulle. Kentällä oli toinen koirakko ampumassa ja odottelimme kauempana vuoroamme. Siinä Iitu reagoi ensimmäisiin paukkuihin haukahtamalla ja kääntymällä paukkujen suuntaan. Viimeisimpiin ei sitten reagoinut ollenkaan. Kentälle mennessämme saimme 2 onnistunutta ohitusta vieraista koirista. Koirapuistossa juoksenteli vinttarilauma ja se taisi hiukan kuumuuttaa Iitua.

Me olimme Iitun kanssa toisessa päässä kenttää ja ampuja hyppyesteen kohdalla, välimatka sama kuin viimeksi ammuttaessa. Iitu pysyi hyvin maassa, mutta haukahti joka paukulla. Parilla ensimmäisellä paukulla katsoi ampujiin päin ja sen jälkeen tarjosi kontaktia koko ajan. Tarvittiin n. 20 laukausta ennen kuin Iitu oli reagoimatta ja tällöinkin se oli nuuskinut maata ampun tullessa. Ampujat mietiskelivätkin olisiko Iitu keksinyt ketjun paukku->haukku->palkka. Argh, hyvin mahdollistahan tämä on, liian fiksu koira. Täytyy nyt miettiä ja kysellä fiksummilta kuinka jatkaa.

Esineruudussa talloimme pitkän ja kapean suikaleen n. 50mx5m. 3 esinettä: edessä, keskellä ja takana. Iitulle oli tehty vähän jäynää, kun on ollut aika hyvä tässä lajissa. Kaikki esineet oli osaksi peitetty, niin että niistä näkyi vain hiukan. Innokkaasti IItu lähti töihin ja ensimmäisenä nousi keskiesine, jonka piti olla hankalin. Seuraavaksi nousi takaesine, etuesinettä Iitu saikin hetken etsiä. Hienosti jaksoi taas työskennellä ja muutenkin oli oikein taitava.