Aamusta ajeltiin Siuntioon Anitan luokse. Siellä aloiteltiin pellolla tottistelemalla. Urho ja Viivi suorittivat liikkeet vuoronperään. Perusasentoon tulot meni ihan mukavasti, mutta niissä oli vaikeaa malttaa pysyi palkkaamisen jälkeen. Taas ihan uutta toimintaa Urholta. Kovin oli innokastottistelija joka on tietty mukava asia. Seuraamiset ok, juoksemisessa meinaa edelleen aueta. Tälläkään kertaa Urho ei mennyt kertaakaan lukkoon, vaikka jouduin useampaan kertaa käskyttämään sitä ja jättämään palkkaamatta jos ei ollut ihan vaadittua herran toiminta.

Jättävät ok. Nopeutta saisi tulla tietty aina lisää, mutta muuten teki hienosti. Istumisessa lähti kääntymään, joten odotin hetken käskyn jälkeen ennen palkkaamista ja sehän auttoi. Patukan lentämisestä Urho on edelleen vähän, että hä? Mutta toimii se silti.

Luoksetulot lähelt. Harjoiteltiin sitten suusta namien sylkemistä ja Urho oli ihan pihalla, että mitä tapahtuu. Kyllä se pikku hiljaa ymmärsi mistä niitä nameja sataa. Ehkä saan tämän jossain vaiheessa liitettyä tähän luoksetuloon. Pitkältä matkalta luoksetulo oli taas todella vauhdikas ja eteenmeno myöskin, vaikkei ämpäriä edes näkynyt heinikon seasta.

Seuraavaksi oli vuorossa 2 esine suikaletta. Urho pääsi hommiin Viivin ja Rikun jälkeen. Ilmottauduttiin Anitalle ja se meni hyvin. Esine oli molemmilla suikaleilla takana ja Urho lähti vauhdilla liikkeelle ja toi esineet helposti, vaikka olivatkin ihan vieraita ja vähän erilaisia mitä ollaan aikaisemmin otettu.

Iitulle tehtiin taas jäynää ja suikaleille laitettiin 2 esinettä kumpaankin, keskelle ja taakse. Iitu lähti vauhdikkaasti liikkeelle ja ensin nousi takaesine ja sitten keskiesine. Ekalla lähetyksellä meni sen verran vinosta, ettei voinutkaan saada hajua keskiesineestä. Seuraavassa suikaleessa nousi ensin keskiesine ja sitten takaesine. Siitä Iitu sai patukka palkan ja autolla kissanruokaa, joka onkin lempparia.

Vielä tallottiin koirille jäljet pellolle. Itse talloin Urholle 290 askeleen jäljen, jossa nameja harvakseltaan ja 3 keppiä, joita ennen pidempi tyhjä kohta. Oltiin tallottu Rikun ja Urhon jäljet suht lähekkäin ja sen verran tuuli, että Urholla oli aluksi vähän vaikeuksia päästä liikkeelle. Se katseli Rikun paalua ja haaveili varmaan Rikun nameista, joista tuli haju. Ihan hyvin Urho ajoi jäljen, välillä yritti ryysiä ja välillä nenä nousi. Maa oli aika kuivaa edelleen. Kepit ilmaisi vähän sinne päin eli pitää ottaa keppitreeniä, että tarkentuisi niiden ilmaiseminen. Vikalla kepillä sai jo hajun aikaisemmin ja alkoi tarjota maahanmenoa turhan ajoissa. Hienoa kuitenkin se, että vaikka jälki oli haastava ja Urho taas mietiskeli pariin otteeseen jatkoi se omatoimisesti hommia ja ajoi jäljen loppuun asti.

Anski talloi Iitulle n. 600 askeleen piikkijäljen, kahdella ojan ylityksellä, 9 kepillä ja pallolla. Nameja oli siellä täällä, aika reilusti. Ennen jäljen tallomista samaisella pellolla oli kulkenut koira ja ihminen. Iitun jälki ajettiin heti. Iitu lähti innokkaasti jäljestämään ja homma tuntui taas olevan hyvin helppoa. Nenä pysyi alhaalla, vaikka tuulikin. Piikeissä sai hajun kepeistä ja yritti oikaista, mutta kun ei saanut sitä tehdä otti piikit sitten kunnolla. Ojan ylitykset tuottivat ongelmia ainoastaan omistajalle, että pääsi ylitse. Kepit Iitu ilmaisi varmasti ja loppupallolla oli hauskaa. On se Iitu vaan etevä mimmi. Vaikka pojat oli väsähtäneitä omia jälkiä ajaessaan, "vanha" mamma jaksoi painaa kevyesti lämpimästä huolimatta. Lisää jippoja täytyy Iitulle keksiä ja pidempiä jälkiä vain ajaa. On se ihanaa, että Iitu on nyt näin motivoitunut hommiin.