Niin se aika menee ja mamman pieni poitsu täytti 2 vuotta. Pientä miehistymistä on jo huomattavissa, ainakin kun ihanaisia narttuja on lähettyvillä. Juoksuista raukka meneekin sitten ihan omiin maailmoihinsa. Urhossa on kyllä kaksi puolta, välillä on niin hellyyttävä ja kiltti käpertyessään sohvalla kainaloon ja välillä niin ärsyttävä kun korvat katoaa, jotain "pientä" tuhotaan tai omapäisyys vie muuten vaan. Vertailukuvat pojasta kärmeksensä kanssa päivänä jolloin saapui meille ja joku viikko sitten.

Tänään ryhmän kanssa Luukissa tottistelemassa. Iitu pääsi ensin kentälle, että saatiin ammuttua. Seuraamiset meni jo paremmin, pysyi omasta mielestä suorempana ja palkkasin paljon. Luoksetulo laukaten ja kapulan haku laukaten. Seuraamisen aikana, kun ammuttiin taisi aavistaa mitä vuorossa ja meinasi vauhti kiihtyä, joten imutin paukkujen ajan. Siitä sitten paikkamakuuseen ja minä piiloon ja 2 paukkua. Hyvin meni maihin ja pysyi siellä. Ekalla paukulla kallisti ensin päätä ja päästi pienen haukahduksen, johon vastasin murahtamalla. Toisella paukulla hiljaa. Neiti oli treenien ajan iloisella fiiliksellä ja rallatteli pallonsa kanssa kentällä, välittämättä Tikrun treenailuista.

Urho pääsi parkkikselle treenaamaan ja vettä satoi. Seuraaminen oli vaikeaa, kun Truly oli myös parkkisella (juoksuisena). Kyllä se keskittyminen sieltä löytyi kun vain vaadittiin. Pyörittiin taas paikoillamme ja hyvin poitsu kääntyy. Jättäviä otin peruuttamalla, jotta saisin vähän vauhtia liikkeisiin. Luoksetulo (kaukaa/läheltä) ja paikkamakuu hyvät, häiriöstä huolimatta. Saaliiseen keskittymistä harjoiteltiin pallolla ja hyvin malttoi. Lopuksi käytiin vielä lenkillä ja kotosalla sai herra herkutella possun selkärangalla.