Anskin ja Pirjon kanssa Luukissa treenailemassa. Kävin itse tallomassa Urholle 250 askeleen jäljen, jossa nameja joka askeleella 1-2kpl tai kasa. Tällä aikaa Anski kävi tallomassa Iitulle metsäjäljen, jossa oli 3 keppiä, 5 purkkia kaivettuna maahan sekä 2 palloa piilotettuna. Kulmia oli muutama ja nameja oli muutamaan otteeseen siellä täällä.

Urho oli heti motivoitunut hommaansa ja jäljesti tarkasti ja rauhallisesti. Pari yksittäistä namia jäi syömättä, muuten otti jokaisen askeleen todella tarkkaan ja nenä pysyi hienosti alhaalla. Hienosti jaksoi ajaa jäljen loppuun asti, vaikka oli pidempi kuin aikaisemmat jäljet.

Iitulla otettiin täyspitkä jana, jossa lähtikin etenemään hienosti suoraan. Metriä ennen jälkeä kääntyi vinoon ja sitten alkoi ihme pyöriminen. Pidätyksestä jatkoi matkaa suoraan, mutta meni jäljen yli. Tarkensi työskentelyään ja nosti jäljen, mutta alku jäljestys oli ihan kauheaa. Tästä huolimatta joka ikinen esine ja piilotetut purkit nousivat ilman ongelmia. Loppua kohden jäljestys parani, mutta jokin häiritsi Iitun keskittymistä selvästi. Paljonhan tuolla on voinut päivän aikana olla kulkijoita ja vierestä menikin jonkun vieraan jälki tai ainakin jälkimerkkejä oli metsässä.

Sitten tallottiin 3 suikaletta ja Iitu oli mukana tallomassa. Viimeisen suikaleen tallomista odotteli paikkamakuussa. Ensimmäisellä suikaleella oli esineenä kova kuminen läpyskä, jonka Iitu löysi hienosti. Toisella suikaleella oli virtaa aika paljon ja neidin piti käydä vähän purkamassa paineita ja painelikin hetken pitkin poikin. Toinen lähetys ja nyt neiti paineli lähes suoraan esineelle ja toi sen. Viimeinen esine oli myös helppo Iitulle.

Urholle otettiin ensimmäinen esine niin, että näki kun esinettä lähdettiin viemään. Jätkä paineli vauhdilla suikaleen päähän ja toi esineen. Toisella suikaleella oli esine valmiina, mutta hienosti Urho toimi suikaleella ja löysi esineen. Kolmannella suikaleella oli esine myöskin valmiina ja Urho toimi taas hienosti ja löysi esineen. Nyt Urholla riittää vauhtia esinetreeneissä ja jotain on nyt mennyt perillekin, kun jätkä paineli ilman apuja suikaleen päähän asti ja esineetkin nousivat hienosti. Urho korjasi myös liikettään tallatulle alueelle, jos sen sattui ylittämään. Muutenkin tuntuu, että pahin murkkuikä alkaa tasottumaan ja Urhon keskittymiskyky on parantunut.

Lopuksi käytiin vielä ampumassa Iitulle. Otettiin pätkä seuraamista ja oli se taas vaikeaa. Pitää edistää ja poikittaa, välillä sitten taas parempaa seuraamista, josta pyrinkin vain palkkaamaan. Iitu pääsi paikkamakuuseen ensin ilman ampumista ja se taisi piipata pari pientä piippausta kulkiessani pois sen luota. Tämän jälkeen Iitu oli hiljaa ja rauhassa, eikä välittänyt edes koirasta, joka sitä kävi tuijottelemassa koirapuiston puolelta. Sitten taas seuraamista niin, että peruuteltiin myös ja palkka tästä. Toinen paikkamakuu, jossa Iitulle ammuttiin pari laukausta. Neiti oli ihan hiljaa ja rauhassa eli pahimmat höyryt oli päästellyt jo pois. Vielä vähän seuraamista siksakaten ja tänä aikana ammuttiin useampi laukaus. Ekalla pieni pomppu, lopuilla ei mitään reagointia. Sitten vielä eteenmeno, joka oli vauhdikas.