Perjantaina Veikkolassa hallilla treenailemassa. Urho pääsi ensin hommiin ja aloiteltiin taas hinkkailemalla perusasentoa, seuraamista ja käännöksiä. Aika kivasti jo menee ja Urho tarjoaa ahkerasti perusasentoa. Täyskäännöksessä on vähän vielä jäljessä, mutta takapää toimii kyllä hyvin, joten eiköhän tämäkin liike parane pikku hiljaa.

Sitten alohyppy ilman tregettia, joka onnistuu hyvin. Merkkiä treenailtiin myös ja kai se pikku hiljaa alkaa sitäkin hiffamaan. Jättävistä maa ja seiso onnistuu, mutta istuminen vaatii vielä treeniä. Ruutu namikipolla ja vauhtia pojalla riitti niin, että ruudun narut sotkeutuivat ja lähtivät pojan matkaan. Paikkamakuu, joka onnistui hyvin ja loppuun vauhdikas luoksetulo.

Iitun kanssa seuraamista ja välillä edisti taas ja poikitti, jolloin lähdin peruuttamaan. Muutamien toistojen jälkeen seuraamispaikka parani taas. Jättävistä maa ja seiso, ok. Istumista en nyt ota sekoittamaan, ennen kuin päästään avoimestaluokasta pois.

Avohyppy ok, naksuttelin toiselle puolelle istumisesta ja lähelle eteentuloista. Noudolla piti pieni haukahdus päästää kapulalle päästyään, mutta toi kapulan todella lähelle. Muutenkin luoksetuloissa (hyppy, nouto) on Iitu alkanut tulemaan lähemmäs kuin aikaisemmin, ehkä se auttaa ettei tuijottele koiraa? Kaukoja otin niin, että nostin vain istumaan ja odotin pitkän ajan, että malttoi istua ja sitten kävin palkkaamassa ja vapauttamassa.

Ruutua pallo palkalla kauempaa ja vauhdikkaita oli. Iitu lähti myös liikkelle ensimmäisellä käskyllä, ilman käsiapua. Loppuun vielä pari vauhtiluoksetuloa patukalle.

Lauantaina Luukissa Anskin kanssa. Ensin kentälle ampumaan Iitulle, koirapuistossa taas Irlanninsusikoiria, jotka haukkuivat. Iitu ei niistä tällä kertaa välittänyt ollenkaan. Otettiin seuraamista ja palkkasin sitten patukalla hienoista pätkistä. 8 paukkua ammuttiin Iitulle ja ensimmäisellä taisi pompata ilmaan tai sitten se johtui lumisesta kentästä, mutta muuten ei reagoinut mitenkään.

Kävin sitten viemässä Iitun paikkamakuuseen. Aluksi kuului väähn piippailua, mutta hiljettyään kävin vapauttamassa ja otettiin pari liikkeestä maahanmenoa. Sitten uudestaan paikkamakuuseen ja nyt kuului vain pieni pihahdus jätettäessä. Hetken odottelun jälkeen vapautus ja patukka leikkiä. Ajatuksena olisi nyt, että jonkin aikaa ammutaan vaan seuraamisessa ja otetaan lisäksi lyhyitä paikkamakuita ilman ampumista, josko unohtaisi piippailun sitten siinä. Eikä pakkaskeleillä tosiaan kauaa viitsi Iitua makuutta.

Urho pääsi vuorostaan viihdyttämän Riku Malikkaa. Niin hienosti pojat leikkivät. Riku roikkui Urhon hännässä karvatupot suussa ja parkkiksella talutteli Urhoa perässään hihnasta. Ja Urhohan sieti kaiken.

Tämän jälkeen käytiin kotona huilimassa pari tuntia ja sitten lähdettiin Myyrmäkeen markkinoille Anskin&Rikun ja Pirjon&Bobicin kanssa sosiaalistumaan. Pojat tulee kyllä hienosti toimeen keskenään. Hyvin pojat käyttäytyivät ja kuljettiin markkina-alueen läpi, jossa herkut koettelivat kyllä Urhoa kovasti. Ahkeran palkkaamisen ansiosta Urho kuitenkin malttoi tarjota kontaktia ja unohti friteeratut banaanit.

Käytiin harjoittelemassa myös metallisten lävikköportaiden kulkemista, joka olikin pelottavaa aluksi. Pitkän houkuttelun jälkeen Urho kuitenkin rohkaisi mielensä ja tuli portaat ylös, alasmeno ei tuottanut minkäänlaista ongelmaa. Sitten vielä pari kertaa portaat ylös, ensin houkuttelemalla ja sitten Urho tarjosikin itse portaiden kulkemista. Suunnitelmissa olisi myös Sellon reissua, bussilla kulkemista ym. muuta pientä kivaa.

Myrtsistä ajeltiin suoraan atd-hallille tokoilemaan. Treenit aloitettiin merkin harjoittelulla. Yllättäen tämä meni jo kivasti eli kyllä pienen pojan päässä hommat työstyvät itsekseenkin. Sitten otettiin seuraamista 1,5mx1,5m neliössä eli käännöksiä tuli molempiin suuntiin. Tästä Urho sai positiivista palautetta.

Paikkamakuussa otettiin maahanmenoja ja istumaan nousemisia vuoronperään. Nämä tuottavat Urholle hankaluuksia, kun odottaminen ei ole sen parhaita puolia vielä. Itse paikkamakuussa pysyi kuitenkin hyvin sen pari minuuttia, tosin kävin palkkaamassa välillä, mutta harvemmin kuin aikaisemmin. Urho heittäytyy myös makuulle vinoon, kun hakee kontaktia niin kovasti eli pitäisi vaan malttaa olla itse tuijottamatta koiraa näissä tilanteissa.

Lopputreeni menikin sitten uuden idarin harjoittelemiseen. Tässä meille tuli monta uutta asiaa ja harjoitus oli ehkä hiukan liian vaikea kylmiltään ja vielä käskytettynä. Uudessa idarissa ei kuljeta enää neliössä, vaan siinä on 3 suoraa pätkää, jotka liittyvät toisiinsa käännöksillä oikeaan ja vasempaan.

Heti aluksi Urho oli tötsällä tarjoamassa merkkiä ja kun se ei kelvannut niin alkoi sitten nostelemaan tötsää esineenä. Kouluttaja ei tästä tykännyt, vaikka Urhohan yritti vain olla aktiivinen. Päästiin viimein liikkeelle ja jättävät maa ja seiso olivat nopeat, mutta takaisin palattessa ei Urho seisomisessa malttanut pysyä paikoillaan, vaan lähti kääntymään ja tarjoamaan peruasentoa. Käännökset oli kuulemma kivat, mutta kun liikkeen piti jatkua eli koiran lähteä käskystä seuraamaan ei Urho hievahtanutkaan, kun ei tällaistakaan olla treenattu. Viimeisellä tötsällä, kun piti pysähtyä perusasentoon nosti Urho tötsän taas esineenä ja kaikkia muita nauratti paitsi kouluttajaa.

Tämän jälkeen päästiin esimerkkitapaukseksi ja näytettiin miten pitäisi harjoitella esim. paikalla pysymistä jättävissä, vaikka koiraa kierretään takaa. Targetille laitettiin nami meidän eteen ja sitä kohti piti seurata ja sen avulla koira pysyisi suorassa sitä kierräessä, lopuksi koira vapautetaan namille. Arvasin, että tämä ei ole meille helppo homma Urhon ahneuden ja targettiharjoitusten takia. Muutama kerta jouduttiin ottaa, että Urho hiffasi ettei sinne namille saakaan juosta ilman lupaa. Viimein Urho pysähtyi hyvin ja odotti todellakin paikoillaan suorana, että kiersin sen takaa ja vapautin namille. Harjoiteltiin myös jättävästä suoraan seuraamiseen lähtemistä ja tässä vaan käsiapua mukaan.

Toisella yrityksellä idari meni jo paremmin ja Urho malttoi pysyä paikoillaan jättävissä. Se lähti myös seuraamisiin mukavasti käsiavulla. Itse seuraaminen oli sitten kuulemma rumaa ja Urho poikitti. Tätä en ollut itse edes huomannut ja peilien kautta sitä sitten koitin ja ihan hyvältä se seuraaminen siinä tilanteessa näytti. Toivonmukaan Urho oli vaan sen verran sekaisin koko harjoituksesta, että seuraamiseen ei enää maltti riittänyt. Tosin voi olla, että väsymyskin vaikutti herran keskittymiskykyyn olihan sillä takana raskas päivä.