Anskin talloma jälki 400m ja keppejä oli 8, 3 palloa ja kulmia useampi. Nameja siellä täällä, ainakin kulmissa, jana 10m. Ekan lähetyksen janalle mokasin. En odottanut, että Iitu nostaisi päätään ja lähti sitten haahuillen liikkeelle. Otettiin toinen lähetys ja nyt kun ohjaajakin osasi ohjata koiraa eteni se suoraan jäljelle ja nosti sen ja lähti etenemään vielä oikeaan suuntaankin. Motivaatio jäljestää on Iitulla nyt hyvä ja se näkyy vauhdissa. Pitäisi siis osata himmailla liinalla sopivasti. Yllättävän vaikeaa pitää liina koko ajan sopivan tiukalla, varsinkin metsässä. Iitun jäljestäminen oli välillä parempaa ja välillä huonompaa, välillä nenä nousi ja haahuili, mutta pari kertaa kävi tosi hienosti hakemassa hajun uudelleen takaapäin jäljeltä. 2 keppiä jäi vauhdin takia nostamatta, muut nosti hienosti. Kulmatkin otti tarkasti. Yhdessä kallio kohdassa Anski varoitti, että liukasta on ja sitten pyllähti itse nurin ja Iitunhan piti mennä katsomaan, että mikäs Anskilla on hätänä. Anskin noustua ylös jatkoi jäljestämistä hienosti oma-aloitteisesti. Hetken päästä liukastuin minä ja lensin peffalleni, tästä Iitu ei oikeastaan välittänyt kääntyi katsomaan, mutta jatkoi jäljestämistä heti. Taas sai huomata kuinka vaikea lukuinen tuo Iitu on. Puhuttiin, että tehtäisiin jossain vaiheessa jäljet, jotka olisi merkattu tosi huonosti, niin nähtäisiin kuinka se koiran lukeminen onnistuu ja mä haluisin nähdä mitä Iitu tekee, kun hukkaa jäljen. Kai sekin vaan täytyy koittaa?