Huh huh mikä päivä, kolmet treenit takana. Aamulla aloitettiin paukkuryhmän kanssa. Iitun kanssa otettiin ensin paikkamakuussa ampumista kaksi laukausta. Minä seisoin Iitun vieressä hihnan päällä. Ensimmäisellä paukulla käänsi päänsä paukkua kohti, sitten tarjosi kontaktin. Toisella paukulla rähähti ja liikahti, palasi kuitenkin makaamaan ja otti kontaktin. Seuraavat kaksi paukkua otettiin seuraamisen yhteydessä. Ekalla paukulla vilkaisu ja toisella haukahdus. Iitu siis reagoi paukkuihin nousevasti eli reagointi voimistuu joka paukahduksella. Positiivista on kuitenkin se, ettei kierrokset jää samalla tavalla päälle kuin joskus aikaisemmin.

Meillä onkin rankka paukuttelutreeni tiedossa. Eli saatiin ohjeeksi ottaa ampumista paikkamakuussa niin monta kertaa peräkkäin, että Iitun reagointi lähtee laskemaan. Jokaisen paukun välissä pitää kuitenkin odottaa, että Iitu kerkeää kokoamaan itsensä ja ottaa kontaktin minuun ennen kuin jatketaan. Montakohan paukkua tähänkin hommaan tarvitaan? Anski lupautui jo auttamaan tässä hommassa.

Paukuttelujen ajan oli kentällä myös suursnautseri. Ja yhteenvedon aikana tuli herra Iituun tutustumaan ilman lupaa. Normaaliin reagointitapaan vedin tietty Iitun pois tilanteesta sen rähähdettyä. Tähän asti se oli hienosti kestänyt vieraan koiran. Sitten siinä siedätettiin Iitua oikein kunnolla. Ss kierteli ja kaarteli meidän ympärillä ja Iitu rähähti toisen kerran, mutta silloin tiputin remmin maahan ja poistuin itse tilanteesta. Iitu meni heti hämilleen, että mihin mamma lähti ja tuli mun perässä, siihen  jäi räyhäämiset. On se pohjimmiltaan niin pehmo, mutta kun pitää esittää kovista. Pörräämiset jäi siihen, vaikka oltiin hyvinkin lähekkäin.

Seuraavaksi oli vuorossa esine-etsintä treenit. Ruutu oli syvä, muttei täysleveä. Iitu pääsi ensimmäisenä vuoroon. Iitulla oli esineet oikeassa takakulmassa sekä keskellä vasemmassa reunassa. Ajatuksena oli treenata suoraa pistoa takakulmaan. Monestihan Iitu tekee sen, että etenee hyvin suoraan mutta jossai vaiheessa kaartaa kuitenkin vastakkaiseen kulmaan. Takaesine nousi aika hyvin, muttei ihan ekalla yrittämällä. Edettiin sitten ruudulla ja lähetin Iitun parikertaa ruudun keskeltä. Kovasti työskenteli ja käytti ruutuakin ihan kivasti, pari lähetystä myöskin vasemmasta reunasta, mutta esine ei vaan noussut. Jostain syystä Iitu ei noteerannut esinettä ollenkaan. Käytiin hakemassa siitä haju ja kesti hetken ennen kuin Iitu tajusi mitä esinettä tarkoitin. Se jopa merkkasi keskimerkin ennen esinettä. No kunhan tajusi mitä piti hakea, haki Iitu sen vauhdilla ja innoissaan. Hyvä harjoitus, vaikkei ihan onnistunutkaan niin kuin olin ajatellut. Iitu jaksoi työskennellä hyvin, vaikkei esinettä löytynytkään eikä antanut periksi niin kuin joskus nuorempana.

Urho pääsi treenien lopuksi tutustumaan Anskiin. Eipä sitä pikkumiestä taaskaan pelottanut yhtään kulkiessaan parkkiksella pitkin poikin. Mietiskeltiin siinä, että josko lumet vielä sulaisivat niin pääsisi Urhokin tekemään makkararuutuja pellolle. Siitä olisi hyvä sitten jatkaa ensi keväänä. Katsellaan millaista säätä on tarjolla.

Illalla vielä lähdettiin Iitun ja Urhon kanssa Purinalle. Sinne lähtiessämme tajusin, että Urhohan ei ole kertaakaan vielä ollut remmissä. Päästiin sitäkin sitten harjoittelemaan. Ihan kivasti Urho oli remmissä, ei mitään ihmeempiä kiskomisia ja perässä tuli kutsuttaessa. Purinalla ihmetteli meininkiä, mutta rohkeasti liikkui hallissa vieraiden koirien keskellä. Ruokaakin söi ja reippaasti tervehti ihmisiä, jotka tarjoutuivat rapsuttelemaan. Urtsi oli kyllä niin reipas pikku mies, joka olisi mielellään käynyt moikkaamaan muutkin koirat.

Iitun kanssa otettiin aluksi paikkamakuu Ossin kanssa. Kolmisen minuuttia ja hyvin meni. Sitten tehtiin seuraamista, joka oli ok. Jättävissä meni taas istuminen ja seisominen sekaisin, meinasi vaan tarjota istumista. No lopulta sekin onnistui. Luoksetulo oli hyvä, Iitu laukkasi koko ajan. Toko hyppy ok. Ekalla kerralla seisomaan pysähdyttyään otti pari sivu askelta siirtyessäni Iitun viereen. Toisella yrittämisellä  meni hyvin. Eteenmeno meni Iitulla ihan pörinäksi. Patukan olin heittänyt palkaksi aikaisemmin ja jostain syystä Iitu lähti aina kaartamaan samasta kohdasta oikealle. Käytiin sitten kurkkaamassa patukkaa ja sitten eteenmenokin onnistui suoraan. Lopuksi otettiin agiesteitä Iitun iloksi ja sehän raikui taas hallissa. Iitu kun ei kykene hiljaa agiliitämään, tämä oli ehkä kuitenkin hyvinkin mieluisa loppupalkka. Iitun käytös oli hallilla koko treenien ajan asiallista ja hyvä näin.