Sunnuntai aamusta Luukissa Anskin kanssa. Hetken aikaa seurautin Iitua ja kyllähän sitä taas poikitettiin. Korjasin pari kertaa asennon suoraksi ja ehkä se auttoi hiukan. Anski sitten ampui 3 laukausta ja Iitu oli hiljaa ja eikä reagoinut kehollaankaan mitenkään paukkuihin. Ihan pieni piu kuului paukuilla, mutta sitä ei voinut kuulla kukaan muu kuin minä. Nyt on saatu jo useampi ei aggressiivinen reagointi paukkuihin. Laitoin vielä Iitun hetkeksi paikkamakuuseen, jossa oli rento aina siihen asti, kun Anski meni häiriköimään Iitua. Sitten alkoi häntä heilumaan ja paikalla olo oli vaikeaa. Anski kiersi Iitun ja pomppi muutamaan kertaan Iitun lähellä. Iitu meni nopeasti maahan ja nousi sieltä myös nopeasti.

Sitten lähdettiin taas porukalla Rikun, Iitun ja Urhon kanssa lenkille. Hajut olivat tällä kertaa jokaisen mielestä paras juttu, mutta kyllä siellä vähän juostiin peräkkäin ja painittiinkin.

Maanantaina oli pakko vielä soitella Urhon kuvanneelle eläinlääkärille ja kysellä tarkemmin tästä reaktiosta. Normaalisti reilusti liikkuvalle koiralle voi tulla tämmöinen reaktio ja se on yleistä paimenkoirilla, varsinkin pitkäselkäisillä. Reaktio on kohdassa L7-S1.