Anskin ja Tahvon kanssa jäljellä. Anski talloi Iitulle 1 km mittaisen jäljen, jossa nameja siellä täällä, 5 keppiä, 3 palloa ja maaston vaihtelut aikamoisia. Jälki sai vanheta puolisen tuntia ja sillä aikaa Iitu viihdytti meitä, meidän jutellessa. Anski välillä kiihdytti Iitua ja Iitu pomppi ja haukkui. Hyvin heräänneenä sitten lähdettiin jäljestämään.

Jana oli pisin tähän mennessä n. 10m. ja kivasti eteni lähes suoraan ja nosti jäljen hienosti vasemmalle. Iitu jäljesti koko ajan todella innokkaasti, motivaatio oli kohdillaan. Vauhtia oli tosiaan kivasti, vaikka Iitu yrittikin välillä vähän vetää. Itse olin keskittynyt ohjaamiseen, koska viimeksi huomasin sen positiivisen vaikutuksen. Aika alussa Iitu törmäsi kuiviin oksiin ja vinkaisi oikein kunnolla, mutta jatkoi jäljestystä sen kummempia tästä välittämättä.  Iitun nenä pysyi aika hyvin maassa, mutta muutamia kertoja se nousi ylös. Tällöin pyrin pysähtymään, että Iitu tarkentaisi työskentelyään ja hyvin onnistui. Pari kertaa Iitu teki myös itsenäisesti sen, että palasi takaisin jäljellä hakemaa hajua uudestaa ja varmistamaan, että tänne tosiaan pitää mennä. Kulmat otti aika tarkasti, toki namit auttoivat tässä. Puunrunkojen ylitykset meni myös kivasti sekä polkujen ylitykset ja maaston vaihdot sammaleesta kallioon. Kaikki kepit nousivat, samoin pallot. Toisella kepillä astui suoraan kepin yli, mutta siinä otin neidin takaisin, että tarkentaisi vähän työskentelyään. Aivan sairaan hyvä fiilis jäi tästä jäljestä. Oli tosiaan paras syyskautena. Taas voi mietiskellä millä oli onnistuneeseen jälkeen vaikutusta; Iitun herättelyllä ennen jälkeä, kun hengaili meidän kanssa vai mun ohjauksella (johon todellakin maltoin keskittyä) tai jollain muulla?