Sunnuntai aamusta Anskin ja Pirjon kanssa treenailemassa Luukissa. Pikkasen muisti pätkii, kun ei heti tullut blogia päivitettyä. Mutta Urholle talloin 100 askeleen jäljen, joka sai vanheta lähes tunnin. Nameja oli alussa taas metrin verran joka askeleella ja sen jälkeen joka kolmannella askeleella. Anski talloi taas janat Iitulle.

Aloitettiin tällä kertaa kuitenkin esinetreenistä ja tallottiinkin kapea suikale. Urhon hain autosta ruudun tallottuamme ja nostatin autolla lähietäisyydeltä esineen. Ruudulle tultua Urho näki Pirjon heiluttavan esinettä ja tulevan pois. SItten herra lähtikin vauhdilla hakemaan esinettä ja vauhdilla tultiin takaisinkin. Hieno suoritus ja hyvin upposi täyssyvän ruudun päähän asti.

Iitulla oli ruudussa 3 esinettä, kaksi takana kulmissa ja kolmas keskellä suikaletta. Iitu työskenteli taas reippaasti ja innokkaasti. Esineet nousivat yksi kerrallaan varmasti ja luovutukset olivat myös nättejä.

Sitten siirryttiinkin jäljestämään. Urhon jälki meni hyvin, mutta pari kertaa piti huilitaukoa ja mietiskeli maailman menoa. Muuten työskenteli tarkasti ja lopussa odottikin iso kippo herkkua. Todettiin, että ei vaikeuteta herran treenejä enempää ennen kuin tämä kasvuvaihe on mennyt ohi ja ajatukset pysyvät paremmin kasassa.

Iitun janatreeni meni hienosti. Jokaisella janalla kolmesta eteni suoraan ja reippaasti ja kaksi janaa nosti hienosti. Toisella janalla jäljen nostaminen oli hankalampaa, mutta oletettavasti pari marjastajaa oli siinä tallustellut. Kaksi keppiä nousi hienosti, yhtä ei meinannut löytää millään, vaikka etsi ja etsi. Tiedä sitten mistä johtui?

Siirryttiin vielä kentälle ja käytiin ampumassa Iitulle. Aloitettiin paikkamakuussa ampumisella ja Iitu oli aivan hiljaa ja rentona, jes! Seuraamisessa Iitu vain paransi kontaktiaan paukkujen aikana ja oli muutenkin täpinöissään. Vauhtiluoksetuloja otettiin taas ja palkkasin Iitun edelleen taakseni patukalla. Iitu oli myös paikkamakuussa Tahvon tehdessä hommia ja itse olin silloin piilossa useamman minuutin.