Iitun kanssa käytiin perjantaina paukuttelemassa Luukissa. Mä jäin Iitun kanssa kentän alkupäähän ja Anski meni ampumaan toiselle puolelle kenttää metsään. Ensimmäisen paukun aikana syötin Iitulle kissan ruokaa -> ei reaktiota, toisen paukun aikana en syöttänyt sitä -> hiljaisuus ja sitten haukahdus, en siis kerennyt palkata sitä reagoimattomuudesta (miten sitä voi olla niin hidas ja jumiutunut odottamaan reaktiota?). Kolmas paukku syöttäen -> ei reaktiota, neljäs paukku ilman syöttämistä -> haukahti heti, viides paukku taas syöttäen -> ei reaktiota. Kuudella paukulla Iitu paikkamakuuseen ja ruokaa sen nenän eteen -> ei reaktiota ja vapautus palkalle. Seitsemännellä paukulla taas makuulle ja ruoka nenän eteen -> ei reaktiota ja vapautus palkalle. Jes, eli tällä tavalla jatketaan...

Seuraavaksi tehtiin tarkkuusetsintää n. 3x3m ruudussa. Iitu taisi olla vuorossa kolmentena. Parkkiksella muistutin sitä mitä ollaan menossa tekemään nostattamalla esineen. Iitulle oli esine jo viety ruutuun. Hyvin lähti taas nenä alhaalla etsimään esinettä ja kivasti nousivatkin kaikki 3 esinettä. Kesällä on mukava päästä koittamaan tarkkuusetsintää nurmikolla tai metsässä, saa vähän uudenlaista haastetta.

Urho raasu ripuloi perjantaina ja oli myös oksentanut seuraavana yönä, eikä lauantaina kelvannut ruoka ollenkaan. Perjantaina meni vähän kaurapuuroa alas. Toinen oli niin raasu ja pahoinvoiva, että eläinlääkäriinhän se oli lähdettävä. Urho oli vähän kuiva, joten se nesteytettiin. Siitä otettiin myös labrat missä ei mitään ihmeellistä ollut, röntgen kuvassa ei vierasesineitä havaittu ainoastaan paljon kaasua eli paksusuoli oli ärtynyt kunnolla. Herralla todettiin suolistotulehdus  ja sai pahoinvointilääkettä sekä antibioottikuurin. Lisäksi parin päivän ajaksi canicurkuuri ja ruokailujen kanssa kikkailua. Lauantaina sai tunnin välein lusikallisen Hill'sin i/d ruokaa, joka sulaa helposti. Samalla tavalla jatketaan tänään ja ensi viikkokin vielä syödään rauhallisesti.

Toivottavasti selvitään näinkin vähällä. Tänään herralla on jo ruokahalua kunnolla ja on huomattavasti pirteämpi. Luultavasti vaivan on aiheuttanut joku pöpö, jotka pääsevät valloilleen lumien sulattua ja ilman lämmettyä. Mähän pelkäsin mahassa olevan jonkin sinne kuulumattoman esineen, kun herralle kelpaa melkein kaikki ja perjantaina ulosteesta löytyi nahan palasia. Vieläkään en vaan ole keksinyt mistä se tuota nahkaa on syönyt, vaikka kämpän olen kolunnut läpi. Meiltä jäi sitten väliin tänään pentunäyttely ja sisarusten ja isukin tapaaminen. Harmittaa kyllä kovasti, mutta tärkeintähän se on saada pikkumies kuntoon.

Kamerapuhelimen kätköistä löytyi Urhosta kiva kuva syksyltä, kun se oli vielä pieni.