Perjantai-illan iloksi ajeltiin Urhon kanssa Kirkkonummelle Suskin opetukseen. Vähän jänskätti mitä on luvassa, kun viikko on menty vain lyhkäisillä lenkityksillä omistajan flunssan takia. Otettiin siinä ennen Suskin tuloa kolmen kimpassa ilmottautumisia lyhtypylväälle ja kivasti meni. Urho malttoi keskittyä minuun, tosin Viiviä piti vähän vilkuilla. Sitten kimppa paikkamakuu, jossa Urho ensin reunassa ja sitten toisten välissä. Hienosti ja rauhassa Urho pysyi makuulla ja tarkkaavaisena katseli minua, lähes koko ajan. Eikä mitään tietoa piippailusta, jota sitäkin ilmeni jossain vaiheessa.

Urho oli kolmikon viimeisenä ja aloitettiin seuraamisella. Seuraaminen oli ok, mutta ihan pientä aukeamista ilmeni välillä ja se johtuu palkatessa ottamistani taka-askeleista. Ja kyllä se on vaikea semmoisia olla tekemättä, kun ne on jossain tuolla selkäytimessä. Nyt pitää olla tarkkana omissa tekemisissä. Samoin kuin siinä mitä sitä hyväksyy koiralta. Muutamat perusasennot jäivät nimittäin ihan vähän vajaiksi ja äkkiäkös niistä ongelmia tulee. Pelkät suorat seuraamispätkät tuntuivat Urhosta puuduttavilta (tai näin ainakin oletamme),  joten lisättiin sitten vaikeusastetta. Juoksua, hidasta kävelyä, käännöksiä eri vauhdeissa, pysöhdyksiä ja johan poika alkoi keskittymään ja työskentelmään intesiivisemmin. Juoksussa Urhon vauhti oli aluksi turhan reipasta, mutta muutaman kokeilun jälkeen saatiin hienoja pätkiä. Käännökset oli kivoja ja hidaskävely tosi hienoa, siinä Urho keskittyi todella tarkasti. Pysähtymisetkin paranivat muutaman otettuamme. Siitä sitten siirryttiin ottamaan seuraamista mäntyjen lomaan ja Urho keskittyi ja tarjosi kontaktia pitkän pätkän. Tätähän oltiin tehty viimeksikin ja nyt se onnistui täydellisesti. Vielä otettiin seuraamista niin, että alusta vaihtui ruohikosta asfalttiin ja ylitettiin kivetyksiäkin. Nämä ovat vaikeampia, mutta kyllä se Urho niitäkin alkoi kestämään ja lisää treeniä vaan. Vielä tehtiin "henkilöryhmää" kivetyksellä tolppien ympärillä ja ensin Urho oli ihmeissään, mutta saatiin sitten onnistumisetkin aikaan.

Hetken huilaamisen jälkeen otettiin vielä jättäviä. Aloitettiin istumisella, joka saisi olla nopeampikin. Aloimme sitten hakemaan sopivaa palkkaustiheyttä ja keskusteltiin siitä, että koirasta riippuen satunnainen palkkaus motivoi parempiin suorituksiin. Tehtiin muutamia toistoja ja Urho meni selvästi hämilleen, kun ei sitä palkattu joka kerta. Pyritään pääsemään siihen, että palkataan vain siitä nopeimmasta suorituksesta. Maahanmenot meni suht hyvin, mutta nopeampia saisivat nekin olla. Seisomisissa Urho otti jostain syystä muutamia askeleita ja arveltiin tämän johtuvan erilaisesta treenistä ja hämille menosta istumisten osalta. Loppuun vielä luoksetulo ja Urho meni hienosti maahan ja odotteli rauhassa, kun juoksin kentän toiseen päähän. Sieltä kutsu ja Urho paineli täysiä luokse. Sen verran sain huomautusta, että vaikka koira vähän tulisi vinoon palkkaus tapahtuu suoraan ohjaajan edestä. Ei ruveta siis kääntyilemään koiraa kohti. Suskin tytär toimi hienona häirikkönä kentän laidalla ja Urhokin malttoi mielensä, vaikka lapsia rakastaakin.