Anskin kanssa Luukissa. Anski oli tallonut Iitulle valmiiksi 2 janaa palloilla. Itse talloin Urholle n. 150 askeleen jäljen, jossa nameja oli 1kpl aina pieniin kasoihin ja ihan epämääräisesti. Tuuli pyöri pellolla, joten sen huomioonottaminen oli hankalaa.

Iitu pääsi ensin ottamaan janat. Neiti oli ihan täpinöissä ja niin Anskin kimpussa. Tällä kertaa taas keskityttiin hyvin. Ensimmäinen jana oli vasempaan. Iitu lähti etenemään hyvin, sitten yritti kaartaa, mutta pidättämällä suoristi taas menosuuntansa ja nosti takajäljen. Pidätyksestä kääntyi ja jatkoi jälkeä oikeaan suuntaan ja kaivoi pallon maasta, jonka Anski oli piilottanut. Tämä tuntui olevan Iitusta kovin mukavaa. Toinen jana oli oikealle ja Iitu toimi suht samalla tavalla kuin ensimmäisellä janalla. PIenillä pidätyksillä korjasi janalla etenemisen suunnan suoraksi ja ihanan pallon sai taas kaivaa maasta. Molemmat janat olivat alokasluokan pituisia. Iitu tuntui olevan taas hyvin tyytyväinen itseensä.

Urholla oli kova into jäljelle, motivaatiota riittää siis todella hyvin. Aika tarkasti herra söi possut jäljeltä, ihan muutamaa askelta lukuunottamatta. Nenä pysyi myös hyvin alhaalla ja vauhtikin oli aika sopivaa, välillä pientä nykimistä ilmeni. Kertaakaan ei tarvinnut jäädä huilimaan tai miettimään maailman menoa.