Luukissa aamusta treenailemassa. Oltiin ajoissa paikalla, joten käytiin pikkulenkki kulkemassa Iitun ja Urhon kanssa. Kaverit paineli menemään ja jokainen kuralätäkkö piti käydä tarkistamassa ja koirat olivatkin sen näköisiä.

Anskin saavuttua paikalle mentiin kentälle ampumaan. Iitun kanssa otettiin seuraamista ja käännöksiä. Ensin seuraaminen oli hyvää, palkkauksen jälkeen edistettiin ja avauduttiin. Odottiko Iitu niin patukkaa, ettei maltti riittäänyt? Sitten taas parempaa seuraamispätkää, jonka aikana ammuttiin 2 laukausta -> ei minkäänlaista reagointia. Paikkamakuu, jonka aikana Anski häiriköi Iitua. Pari kertaa kutsui luo, mutta Iitu pysyi sinikkäästi paikallaan katsellen Anskia, että mitä yrität huijata. Sitten Anski kävi vielä pommpimassa ja hihkumassa Iitun lähellä ja hienosti Iitu malttoi mielensä. Sitten vähän seuraamista ja pari luoksetuloa, jotka Iitu teki laukaten, mutta hiukan laiskan oloisesti. Sitten taas seuraamista ja 2 paukkua -> ei reagointia. Hyvä Iitu!

Sitten Urho mukaan metsään tallomaan esinesuikaletta, kun vähän ajateltiin josko herran päästä on idea päässyt tauon aikana hukkumaan. Otettiin helppo näkölähtö eli Anski kävi viemässä Urhon nähden esineen suikaleen päähän. Urho tuijotti Anskia ja vähän tärisi innostuksesta ja pientä huokailuakin aiheutti odottelu. Ja kun viimein pääsi esinettä hakemaan paineli niin kovaa kuin pääsi toiseen päähän suikaletta, nosti esineen ja toi yhtä vauhdilla takaisin. Tämä on kyllä yksi Urhon lemppari lajeista. Jätettiin sitten tähän onnistumiseen tämä muistuttelu kerta.

Iitu vuorostaan suikaleelle ja neiti oli myös ihan täpinöissään. Ilmottauduttiin Anskille ja siitä sitten hommiin. Suikaleella 3 esinettä, joista ensimmäisen yli paineltiin vauhdilla aina toiseen päähän asti, josta sitten nousi takaesine. Toista esinettä lähdettiin hakemaan myöskin vauhdilla ja jotenkin Iitu onnistui sotkemaan itsensä isoon risuun, joka tarttui valjaisiin ja karvoihin. Risusta huolimatta Iitu toi keskiesineen raahaten risua mukanaan. Risun irroitus ja  lähetys viimeiselle esineelle. Vauhdilla lähdettiin, mutta nyt oli nenä alusta asti auki ja äkki pysäytys tapahtui etuesineen kohdalla, hiukan piti tarkentaa että missäs se hanska on ja vauhdilla sitten tuotiin sekin. Hyvässä muistissa Iitullakin esineet.

Lopuksi piti vielä käyttää hyväksi lumien sulaminen ja kävin tallomassa Urholle ruudun ja 30 askeleen jäljen, Iitulle myös 30 askeleen jälki. Urho tiesi kyllä tasantarkkaan mitä ollaan tekemässä ja herran pitelemisessä oli täysi työ. Ruudusta imuroitiin lihapullan rippeet ja jäljellä vauhtia oli ihan liikaa ja keskittymiskyky kadoksissa. Jälkikin oli Urhon mielestä ihan liian lyhyt ja herra yritti vain jatkaa jälkeä pidemmälle. Muistutus tapahtui mitä pellolla tehdään ja nyt sitten vaan pikku hiljaa pidentämään jälkeä ja vaatimaan sitä keskittymistä.

Iitu tiesi myös mitä varten se paalu siellä pellolla oli. Alku oli aika sähellystä, mutta yhtäkkiä Iitu rauhoittui ja keskittyi jäljestämään tarkasti ja hommahan näytti jo ihan siltä miltä ennen tauolle jäämistä. Tästä on hyvä jatkaa molempien kanssa...

Illalla käytiin vielä tottistelemassa oman ryhmän kanssa. Tottistelu ei oikein luistanut, joten ei niistä treeneistä sen enempää. Iitu oli omissa ajatuksissaan ja Urhoa kiinnosti kaikki muu paitsi työskentely tai siltä se ainakin omistajasta tuntui silloin.