Lauantai aamuna suunnattiin Anskin kanssa Helkkuun tekemään peltojälkeä ja tottistelemaan. Ilma oli hiukan painostava ja pilviä alkoi kertymään pikku hiljaa aamun aikana, pieni tuulen vire kävi. Tallottiin molemmat omille koirille jäljet. Pelto oli niitetty, mutta heinät oli vielä maassa raitoina, savipelto oli todella kuiva. Iitulle talloin M:n ja loppuun vielä yhden piikin vasemmalle. Keppejä jäljellä oli 6 ja nameja pätkittäin joka askeleella, joka 3 ja 5 askeleella. Jäljen mitta n. 900 askelta. Tunnin vanhempi harha tehtiin keskelle jälkeä.

Jäljen vanhetessa otettiin tottista. Ensin ilmoittautuminen Tahvo ääntelehti omaan tapaansa, mutta Iitu ei välittänyt siitä ollenkaan. Taitaa olla jo liian tuttukoira. Sitten TAhvo meni makoilemaan ja Iitun kanssa otettiin seuraamista. Todettiin, että palkka pitää olla selkäni takana, muuten Iitu alkaa helposti edistämään ja kääntymään. Käännöksiä koitettiin myös ja ongelmana on ettei Iitu käytä ollenkaan takapäätään. Harjoiteltiin sitten perusasennosta vasemmalle kääntymistä ja oli se hankalaa. Iitu junttaa peffansa maahan eikä meinaa millään nostaa sitä siirtääkseen itseään. Viimein hiffasi ja alkoi vähän olla mukana jutussa. Peruuttamista koitettiin myös ja se onnistuu seisomisesta liikkeelle lähtiessä. Perusasennosta lähtiessäni peruuttamaan ongelmana on taas Iitun peffan jymähtäminen maahan. Tässähän meillä riittää sitten tekemistä kesäksi... Palkkaamisen pitää myös tapahtua vasemmalle takaviistoon, jotta Iitu alkaisi kääntymään paremmin vasemmalle. Lopuksi Iitu meni vielä makoilemaan ja siellä pysyi hyvin 2 x 5min. Anski ja Tahvo ottivat koko kaavion, eikä Iitu häiriintynyt luoksetuloista tai muista.

Heti paalulla Iitu alkoi haparoimaan ja pyöri ja etsiskeli jälkeä. Viimein löysi ja lähti etenemään, tosin levottomasti ja siksakkia tehden. Nameja olisi pitänyt olla paljon enemmän, lähes joka askeleella. Alusta oli haastava ja peltojälkeä ollaan tehty tosi vähän tänä vuonna. Yhden pätkän ilman nameja Iitu eteni todella hyvin ja tasaisesti, mutta sitten alkoi taas levottomuus. Vauhtia oli myös niin, että jouduin jarruttelemaan etenemistä. Tästä Iitu ei onneksi välittänyt, joskus aikaisemminhan se saattoi lopettaa jäljestämisen kun ei saanut edetä omaa vauhtiaan. Piikit oli hakemista eli niitä täytyy tehdä paljon. Anskin tekemälle harhalle Iitu ensin kääntyi, mutta korjasi sitten takaisin omalle jäljelle. Toisella ylityksellä käänsi vain hiukan päätään harhan kohdalla =). Kaikki kepit ilmaisi ja lähdöt olivat siistejä, malttoi siis odottaa lupaa.

Juuri autoille siirryttäessä alkoi vettä sataa eli lopetettiin juuri sopivaan aikaan.