Perjantaina halilla. Ensin oli tarkoituksena ottaa liikkeitä käskytettynä, mutta sitten meni pasmat sekaisin ja jatkettiinkin jokainen oman koiran treenaamista. Urho tapasi airis nartun, joka jostain syystä vähän jänskätti Urhoa, vaikka toinen oli ihan kilttitapaus. Truly kiinnosti myös Urhoa kovasti ja moikkaamassa piti käydä ja tietty pientä leikkiäkin piti aikaan saada. Sitten herra alkoi tarjoilemaan perusasentoa ihan itsestään ja siitä tietty palkkailin. Seuraamista otettiin myös, mutta keskittymiskyky on kateissa. Otettiin sitten vaan pienempiä pätkiä ja helpotin hommaa myös muutamaan otteeseen niin, että namikäsi oli vyötäröllä.

PK-hyppyä otettiin 30cm aina 60 cm asti ja siitä takaisin alas. Innokkaasti Urho hyppii ja pyrkii esteelle. Paikkamakuu, joka vaikeutuu selkeästi ajan kasvaessa. Minuutin jälkeen alkoi piippailu ja kun yritin odottaa niin kauan, että herra hiljenisi nousi Urho tietty paikoiltaa. Ei muuta kuin uudestaan samaan paikkaan makoilemaan ja lyhyemmällä ajalla, että saatiin onnistunut suoritus. Täytyy nyt vaan malttaa helpottaa tätäkin suoritusta, etten pilaa koko hommaa itse.

Iitun kanssa aloitettiin seuraamisella ja hiukan taas aukeni, mutta korjasin nätisti kädellä asennon suoremmaksi ja sehän auttoi. Otettiin käännöksiä ja nopeuden vaihteluja ja palkkasin vasta pidemmän pätkän jälkeen. Jättävät maa ja seiso ok. Kaukoista istu-maa ok, pidemmältä matkalta. Nouto 2kg kapullalla, kapulalla piti haukahtaa ja tästä kielsin, otettiin sitten uudestaan ja nyt neiti malttoi olla hiljaa. Avohyppy ok. Luoksetulo laukaten ja lopppuun vielä paalun kiertämistä ja kerran pysäytys, joka tosin vähän venyi. Parin viikon päästä olis sitten avon kisaan meno ja sitä varten muistuttelen nyt näitä tiettyjä liikkeitä.

Sunnuntaina aamusta Luukissa. Iitun kanssa otettiin seuraamista ja taas alkoi avautumaan. Tosin Iitu varmasti tiesi, että ollaan ampumassa ja siitähän pitää vähän kiihtyä (hyvällä tavalla tosin nykyään). Ekalla paukulla iloinen haukahdus, eikä eleillä näyttänyt mitenkään reagoivan paukkuun. 3 muulla paukulla aivan hiljaa. Tuossa yhdessäkään haukahduksessa ei ollut minkäänlaista aggressiota, se tuntui olevan vaan sellainen huvinvuoksi haukahdus.

Päästettiin sitten Urho ja Riku autoista, tosin Urho kävi moikkaamassa Rikun jo tämän autossa, ennen kuin toinen ehti edes ulos. Porukalla käytiin sitten lenkillä ja hienosti meni. Hajut kiinnostivat Urhoa taas enemmän kuin leikkiminen, mutta jotain pientä saivat pojat aikaan. Iitukin vähän osallistui poikien leikkiehin, mutta Riku selvästi muistaa että Iitu prinsessa, jonka nenille ei hypitä. Iitu on selvästi kyllä pehmentynyt Rikun suhteen ja välillä istuttiin nenät yhdessä ja Riku nuoleskeli Iitun suupieliä. Iitu nautti kovasti Anskin seurasta ja tarjosikin kaikenlaista kivaa, että saisi maistella Anskin herkkuja. Muutamia kertoja Iitun piti näyttää ponnistusvoimansa ja pompata paikaltaan suoraan ylös hakemaan katsekontaktia Anskiin. Tässä vielä kuva hyppyteoriaseminaarin tauolta, kun Riku, Truly ja Urho purkivat energioitaan.