Perjantai-illan iloksi taas halilla. Urho pääsi ensin hommiin ja keskittymiskyky ei ollut paras mahdollinen. Taitaa pieni mies käydä vähän kierroksilla hormooniensa kanssa. Noh, ehkä se tästä kun ikää tulee. Seuraamisia ja käännöksiä taas hinkkailtiin ne on ihan ok. Aika pitkää pätkääkin saatiin otettua. Merkki ei tänään oikein onnistunut, usein jäi merkille meno vajaaksi. Otettiin sitten ihan käsiavulla tätä juttua. Ohjattunouto ok. Hyppy, hyppynouto ja tasamaanouto ok. Se loppuasento ja luovutus vaatii vielä hiomista. Jättävätkin onnistuivat. Ice kiinnosti jostain syystä taas kovasti ja sen tekemisiä pitikin välillä kovasti katsella. Parasta antia oli paikkalla olo reilu 2min. Hyvin pysyi, vaikka Koda makoili jonkun matkan päässä ja Ice treenaili omiaan kauempana. Pari kertaa kävin välipalkkaamassa. Loppuun vielä luoksetulot istumasta ja maassa olosta, molemmat todella vauhdikkaita.

Iitu oli rauhallisemman oloinen kuin viimeksi. Ehkä asiaa auttoi tunnin lumikenkäily töiden jälkeen muutamaa tuntia ennen halille tuloa. Seuraamiset meni kivasti, samoin käännökset. Jättävät muuten ok, mutta istumisen sijaan tarjosi joka toisella kerralla maahanmenoa. Lopetettiin sitten onnistuneeseen istumiseen ja sen jälkeen saatiin vielä hieno seisominenkin. Merkillä piti taas haukkua, mutta muuten sujui ok. Ohjattunouto, tasamaanouto 2kg, avohyppy ja hyppynouto (vajaa 1m) ok. Lopuksi sitten pidettiin hauskaa ja otettiin vauhtilähtöjä lelulle, kierrettiin tuolia ilman pysäyttämistä niin, että Iitu juoksi kädessäni olevalle lelulle asti ja eteenmeno pallolle, jonka jälkeen Iitu saiki painella pallon kanssa omiaan.

Lauantai aamuna Anskin kanssa Luukissa ja Iitulle taas ammuttiin. Iitu oli innoissaan, mutta jotenkin rennomman oloinen. Ensin vähän seuraamista ja palkkausta neidin purkamiseksi ja sitten paukut. 3 paukkua ja kahden ensimmäisen jälkeen, vain pieni vinkaisu ja viimeisellä ihan hipihiljaa ja Iitu oli tosiaan Anskinkin mielestä jotenkin rennompi, eikä ulospäin näkynyt mitään reagointia. Ehkä on turhan aikaista hehkuttaa, mutta nyt tuntuu että Iitun ärsyyntyneisyys paukkuja kohtaa on oikeasti lieventynyt. Eihän tätäkään ole siedätetty kuin vasta vuosi. Iloitsemme kuitenkin kovasti tähän asti saavutetusta ja toivomme, että se kestää.

Paikkamakuussa Iitu heitti itsensä maahan, kun vasta kehuin sitä hyvä sanalla. Ei siis stressanut sekään neitiä. Siinä sitten höpöteltiin omia ja huomattiin, että neiti melkein nukkuin paikkamakuussa pää lepäsi tassujen päällä, Iitu otti siis todella rennosti. Anski kävi sitten herättelemässä neitokaista ja häiriköimässä ympärillä, heräsi se Iitukin ja häntä vispasi minkä kerkesi.

Sittenpä Riku pääsi taas moikkaamaan hitleriinaa ja kovasti oli kaveruksilla asiaa toisilleen. Päästettiin sitten vielä Urhokin porukkaan ja lähdettiin kiertämään lenkkiä. Iitullahan on tapana leikkiä poliisia ja puuttua toisten leikkeihin. Pojat saivat kuitenkin mennä keskenään ja Iitu osallistui hauskan pitoon aina välillä, muuten meni omiaan. Urho oli ihan liekeissä, eikä tiennyt kumman kanssa olisi leikkinyt. Urho painelikin kahdeksikko toisten välissä ja leikki vuorotellen molempien kanssa. Jatkossa voimme siis jatkaa kimppalenkkeilyä. Kyllä se Iitukin sulaa vieraille kavereille, kunhan saa rauhassa tutustua ja toinen ymmärtää Iitun rajan.

Muuten alkaa kyllästyttää tämä talvi ja lumi. Vaikka lumikenkäilystä nautitaankin kovasti, alkaa tottiksen hinkkailu jo tuntua tylsältä. Pitäisi päästä tallomaan jälkiä ja etsimään esineitä. Tottiksessa varmaan sekin alkaa ärsyttää, kun tarvittaisiin jotain ulkopuolista auttamaan meitä noissa tietyissä tokoliikkeissä, että päästäisiin eteenpäin.