Helkussa taas jälkiporukan kanssa. Talloin itse Iitulle peltojäljen n. 600 askelta ja alussa nameja joka 3. askeleella samoin lopussa, välillä nameja joka 5. askeleella. Keppejä 6 ja jälkeä vanhetettiin reilu puolituntia.

Iitu lähti jäljestämään hitaasti ja haluttomasti. Pian pysähtyi ja alkoi syömään ruohoa, murahdin että lopettaisi ja jatkaisi jäljestämistä. Iitu mulkaisi pahasti, mutta hetken mietittyään jatkoi matkaa hitaasti. Namien syöminenkin tuntui pakkopullalta. Pikku hiljaa alkoi vauhti kasvaa ja koira innostua tekemästään, ei kuitenkaan mitenkään hirveästi. Kulmat se otti tosi hienosti ja tarkasti ja kaikki kepit ilmaisi. Kun siirryttiin myötätuuleen alkoi jäljestäminen maistua paremmin ja työskentely tarkentui. Loppu jälki meni suht ok. Yhdessä mietittiin Iitua ja päädyttiin siihen, että se ei yksinkertaisesti tällä hetkellä motivoidu tarpeeksi peltojäljen ajamisesta. Taitoa löytyy, mutta intoa ei. Seuraavaksi koitan tehdä lyhyitä jälkiä joiden loppuun laitan aamun tai illan ruuan. Katsotaan motivoituisiko ahne koira tästä?

Toisten tehtyä jälkensä tallottiin pellolle esineruutu. Kuulemma kokeessa esineruutu voi olla pellolla tai muulla avoinaisella alueella. Mielenkiinnolla siis koittamaan miten onnistuu esineiden etsintä. Alueelle laitettiin 5 esinettä: molempiin takakulmiin, keskelle puoleen väliin ja eteen molempiin reunoihin.

Iitu ekana hommiin. Lähti reippaasti liikkeelle ja kaartoi oikealle ulos alueelta (vieressä tehty jälkeä haistoiko sieltä jotain?). Toinen lähetys ja Iitu lähti etenemään takarajaa kohti ja alkoi kaartamaan vasempaan kulmaan. Sieltä löytyi esine ja hienosti toi sen. Seuraavalla lähetyksellä löytyi oikean takakulman esine ja viimeisellä lähetyksellä keskiesine. Ja nyt löytyi vauhtia ja intoa tekemiseen. Eli eipä sitä neitiä jäljellä vaivaa muu kuin motivaation puute. Katsotaan mitä saadaan uudella treenillä aikaan.