Perjantai aamusta Luukissa Anskin ja Pirjon kanssa. Talloin itse Urholle n. 200 askeleen metsäjäljen, jossa metrin pätkällä nameja joka askeleella ja lopuilla vain joka kolmannella askeleella. Anski talloi Iitulle 2 janaa.

Urhon jälki ajettiin ensimmäisenä, vanheni vajaan puolituntia. Lähestyttiin paalua vasemmalta, ihan kuin oltaisiin janalla. Urho bongasi paalun ja aloitti jäljestämisen hyvin. Namien vähentämisellä ei ollut mitään vaikutusta ja herra jäljesti tosi kivasti. Jälkihän oli selvästi pidempi kuin aikaisemmilla kerroilla ja siellä oli myös serpentiiniä vaikeuttamassa hommaa. Ihan viimeisellä metrillä Urho istahti huilaamaan, mutta jatkoi itse hetken päästä jäljen loppuun. Ensi kerralla pitää muistaa ottaa jäljen loppuun isompi palkka ja kuulemma keppien ilmaisuakin pitäisi alkaa jo treenaamaan. Pikku hiljaa...

Iitun janatreeni oli taas mielenkiintoinen. Ensimmäisellä janalla se sai hajun lähellä olleesta jäljestä, jonne yrittikin mennä. Toisella lähetyksellä oikea jälki löytyi ja hetken pyörimisen jälkeen oikea suuntakin löytyi, tosin kepin merkkasi, mutta ylitti. Otettiin vähän takapakkia ja tarkennettiin keppi. Toisella janalla menikin jo paremmin ja kepin neiti ilmaisi myös hyvin. Iitu tietää kyllä mitä janalla kuuluu tehdä, mutta se ottaa janatreenit aina vähän laiskasti jostain syystä. Jälki löytyy heti, kun neiti viitsii tarkentaa työskentelyään. Kepeille pitää nyt ottaa tosi hyvä palkka, koska ilmaisut eivät ole yhtä vahvoja kuin ovat parhaimmillaan olleet.

Iitulle otettiin pari vauhtiluoksetuloa uudella kutsusanalla eli "tule". Anski piti kiinni ja minä juoksin hetsaten ja kutsuen karkuun. Vauhdillahan se neitoainen sieltä tuli.

Lopuksi Urho pääsi vielä suikaleelle hakemaan esinettä. Nostatin Urholla esineen lähietäisyydeltä ja ja laitoin puuhun kiinn,i kun tallottiin suikaletta. Palattiin Urhon luokse otin sen katsomaan, kun Anski vei esineen täyspitkän janan päähän. Lähetys heti Anskin tultua meidän luokse. Urho paineli täysiä suikaleen päähän ja toi esineen vauhdilla. Esineen luovutusta pitää vielä hienosäätää kotona, mutta Urhon vauhti on aika mahtava.

Iitun varvas näyttää parenevan hyvin ja Iitu on antanut sen olla rauhassa. Ulkona pidetään fleecetossua suojaamassa tassua lialta. Antibiootista Iitu ei tykkää ollenkaan ja on pari kertaa oksentanut jonkun aikaa antibiootin oton jälkeen. Kaurapuuro on kyllä rauhoittanut Iitun vatsaa.