Mentiin koirien kanssa Luukkiin vähän tottistelemaan. Iitu pääsi aloittamaan, ihan vaan sen takia, että Urho saa keräillä lisäintoa autossa. Perusasennon hinkkailut ja seuraamista imuttaen. Namista voidaan jo hetkittäin luopua, mutta liian pitkää pätkää yrittäessäni meinaa Iitu aueta eli nyt pitäisi vaan malttaa rauhassa edetä.

Jättäviä otin itse peruttaen, ensin kävellen ja sitten juosten. Kaikki 3 liikettä menivät mukavasti. Kapulan pitoharjoituksia saaliilla ja lopuksi vielä iskunouto pariin kertaan. Luoksetuloa otin läheltä pallolle ja kauempaakin pari kertaa. Ensimmäinen kaukaa otettu luoksetulo oli ihan ok, tosin vauhti hidastui jonkun verran, mutta tuli kuitenkin eteen istumaan nätisti. Toisella kerralla vauhti hidastui entisestään ja Iitu jäi seisomaan metrin päähän minusta. Avulla otin sitten eteen istumaan ja vielä muutaman läheltä luoksetulon. Paikkamakuutakin Iitu sai hetken koittaa ja hyvin sujui, vaikka kaivelin autosta nameja ja muita välineitä.

Urho uhkuikin intoa päästessään hommiin. Mukaesittäydyimme ja otimme sitten pk-kaaviota. Seuraaminen hihnassa ihan ok, muutamia kertoja tippui kontakti ja täyskäännökset saisivat olla parempia. Tolppien kiertäminen tuotti vaikeuksia lähinnä sen takia, että niitä olisi pitänyt päästä haistelemaan. Vapaana seuraaminen meni myös mukavasti ja olin iloisesti yllättynyt, että Urhon keskittymiskyky on parantunut sekä tietty pitkäkestoisempi toiminta. Palkkasin nimittäin ruualla, vasta kaavion jälkeen.

Jättävistä saimme otettua vain istumista, koska kaikkea muuta tarjottiin kovasti. Istuminenkin alkoi onnistumaan, kun ensin annoin pienen avun painon siirrolla taaksepäin. Lähiluoksetuloja, joissa sain jo kädet laskettu melkein alas ja kauempaakin Urho tuli suoraan eteen istumaan vauhdilla. Paikkamakuussa Urho oli 7min ja itse olin poikittain kauempana, jotta vähän näin silmäkulmasta mitä poitsu duunaili. Muuten oli rauhallinen, mutta muutamaan otteeseen kuului pientä piipitystä. Hyvin on maltti pojalla kasvanut.