Talloin Iitulle tuohon viereiselle pellolle kevään ensimmäisen jäljen. 40 askelta, nami joka askelella ja pallo jäljen päässä, myötätuuli, maa märkä. Iitu oli paikkamakuussa seuraamassa jäljen tallausta ja kun kävin sen vapauttamassa lipoi neiti jo huuliaan, taisi odotella nameille pääsyä. Hetken sai jälki vanheta ja sen ajan innostin Iitua leikkimällä.

Ennen paalua rauhoituttiin ja keskityttiin jäljen aloittamiseen. Paalun bongasi ja namit söi siitä. Aluksi oli hieman hätiköivä, mutta kesti hyvin jarruttamisen. Jäljestys parani loppua kohti ja puolen välin jälkeen nosti Iitu jokaisen askeleen. Pallolla mietti hetken ennen maahan menoa, tiedä sitten vaikuttiko märkä maa tähän. Hurjat leikit jäljen päälle piippipallolla. Ei ollut neiti siis unohtanut mitä jäljellä kuuluu tehdä .