Viikko on mennyt niin nopeasti, ettei edes koneelle ole ehtinyt kirjoittelemaan. No maanantaina mentiin tutustumaan Remu snautserin uuteen kaveriin kääpiösnautseri Ottoon. Remun ja Oton omistajan nappaamia kuvia:

Ihan nätisti Urho leikki pienen pippurisen Oton kanssa. Aika pakkaus tuo Otto kyllä on. Otto jäi sitten nukkumaan lämpimään ja me muut lähdettiin läheiseen metsään lenkkeilemään. Kotiin päästyä olivatkin koirat aikas väsyneitä.

Tiistaina oltiin Iitun kanssa lepuskin urheilupuistossa sossuilemassa. Hienosti meni ja kyllä Iitu osaa jo käyttäytyä, ainaki välillä. Pari pientä rähähdystä tapahtui, kun toinen koirakko tuli liian lähelle, mutta kierrokset eivät jääneet yhtään päälle. Iitu sieti myös hyvin, vaikka toiset innostuivatkin välillä räyhäilemään, tällöin malttoi olla hiljaa. Käytiin treenien lopuksi kiertämässä pikku lenkki Carjun kanssa  ja eikös taas joku pahvi ollut koira flexissä tulossa meidän luokse. Iitu pysyi hiljaa kun syötin nameja, mutta sain murhaavat katseet kun sanoin, ettei meidän luokse tarvitse tulla. Hyvät treenit kyllä muuten.

Keskiviikkona oltiin Urhon kanssa näyttelytreeneissä. Pikkuherra käyttäytyi taas mallikkaasti ja ohjaaja vitsailikin, että Urho se jaksaa seistä vaikka hamaan tulevaisuuteen. Jaksaahan se kun on namia tiedossa . Harjoiteltiin siis edelleen seisomista porukan keskellä ja jonossa ja vähän liikkumistakin. Ohjaaja kävi myös kopeloimassa koiria ja katsomassa hampaita. Urholla on kyllä yllättävän hyvä keskittymiskyky ikäisekseen ja se osaa ottaa rauhassa uudet tilanteet. Vaikuttaa siltä, että se oikeasti harkitsee mitä kannattaa tehdä.

Muuten ollaan viikon aikana vaan lenkkeilty ja tottisteltu sisällä. Urhon kanssa ollaan tehty maa-istu-seiso ja kivasti menee jo. Perusasentoa ollaan myös hinkattu. Ihan uutena asiana ollaan naksuteltu esineeseen koskemista ja nostamista. Urhohan ei oikeastaan ole leikkinyt paljoa minun kanssa, eikä tuo esineitä tai ota leluja suuhunsa, ainakaan pyynnöstä. Pari päivää naksuttelin siitä, että se kosketti kuonollaan nahkaiseen rukkaseen. Perjantaina oltiin siinä vaiheessa, että Urho otti rukkasen maasta suuhunsa. Pikku hiljaa yritän naksulla saada Urhon tuomaan rukkasen minulle ja sitten aletaan kartuttamaan esineiden määrää. On se mielenkiintoista huomata miten koira tajuaa naksun ja alkaa tekemään asioita naksun eteen. Kyllä se Urhokin kerkesi tarjota jo vaikka mitä ennen kuin oikea asia löytyi mistä palkka tuli. Katsotaan mitä saadaan viikonlopun ja ensi viikon aikana aikaiseksi.