Osallistuimme Urhon kanssa paimennusklinikalle, jonka piti Ruotsista opettamaan saapunut Crofter Holding's kasvattaja Gunnar. Viikonloppu oli mielenkiintoinen ja raskas (positiivisella tavalla). Lauantai aamu alkoi teoriaosuudella ja kävimme läpi perusasioita paimennuksesta. Asiat kuulostivat "yksinkertaisilta" ja selkeiltä, mutta homma oli kaikkea muuta kun itse pääsi koiran kanssa lampaiden keskelle.
Harjoituksia varten oli rakennettu pienempi pyöröaitaus, jossa koira olisi paremmin hallinnassa kuin isolla alueella. Aitaukseen mentiin koira hihnassa ja katsottiin miten koira reagoi lampaisiin. Urho oli kiinnostunut lampaista, eikä tuntunut niitä ainakaan pelkäävän. Aluksi Urhon piti kiertää lampaiden takana ja minun piti yrittää estää sitä ryntäilemästä. Saimme koitettua homma myös ilman hihnaa. Lauantain aikana Urho pääsi 3 kertaa lampaille ja omistajan olo oli yhtä orpo joka kerta. Yritettiin edetä hommassa siihen, että itse kuljen edellä, lampaat siinä välissä ja koira perässä. Urho tuppautui kuitenkin tulemaan lähelleni ja lampaat menivät mielummin Gunnarin luokse turvaan. Sen huomasin itse, että nämä lampaat olivat vaikeampia kuin Somerolla ollessamme. Siellä lampaat liimautuivat ihmiseen ja kulkivat nätisti perässä, mutta täällä lampaatkin antoivat enmmän haastetta ihmisillekin. Illalla koira ja omistaja olivat molemmat yhtä väsyneitä.
Sunnuntaina koirat pääsivät lampaille 2 kertaa. Ensimmäisellä kerralla Urho oli törkeä ja röyhkeä. Se ei välittänyt käskyistä mitään ja häiriköi lampaita urakalla, jos ne liikkuivat. Tuijotteli paikallaan olevien lampaiden kanssa toisiaan, melkein nenät vastakkain, eikä välittänyt niiden uhkailuista (jalkojen tömistelystä) mitään. Ei siis ainakaan pelännyt lampaita millään tavalla. Jos ei saanut "jahtailla" lampaita lopetti tekemisen kokonaan ja välillä taas saalisvietti oli päällä ihan täysillä. Tässä vaiheessa mietiskelin jo, että olkoon toinen kierros kokonaan.
Ajattelin kuitenkin vielä yrittää ja Gunnar kehotti jättämään Urhon istumaan aitauksen ulkopuolelle ja menemään ensin itse aitaukseen. Sen jälkeen kutsuin Urhon aitaukseen ja istutin sen aitauksen sisäpuolelle. Ja siitä lähdettiin yhdessä hommiin. Urho yritti pari kertaa kiihdytellä vauhtia ja ajaa lampaita turhan voimalla. Mutta tällä kertaa reagoi hyvin käskytyksiin ja lopetti liian rajun toiminnan. Ja siitä se sitten lähtikin menemään nätisti. Saatiin monta kivanoloista kierrosta Urhon kanssa ja poika pysyi hanskassa. Homma tuntui ihan erilaiselta kuin aikaisemmilla kerroilla. Päästiin sitten myös vaihtamaan Urhon kanssa lampaita ja siinä näimme kuinka kaukana koiran pitäisi pysyä onnistuakseen siirroissa ja miten helposti pienikin liike vaikuttaa lampaiden meno suuntaan.
Siinä sitten käytiin vielä läpi Urhon suoritusta ja muut sanoivat viimeisen kerran olleen ihan erinäköistä kuin aikaisempien ja kysyivät miltä se itsestäni tuntui. Tuntuihan se helpommalta. Pohdittiin siinä mikä vaikutus Urholle oli sillä, että se joutui olemaan kuulolla heti aitaukseen mentäessä, eikä niin että se sai mennä lampaille vapaammin. Ehkä omassakin asenteessa tapahtui jotain tässä välissä? Hyvä koira Urho kuulemma Gunnarinkin mielestä oli =).
Todella mielenkiintoinen viikonloppu ja paljon tuli opittua, mutta paljon jäi vielä opittavaakin. Nähtiin kaikenlaisia ausseja paimentamassa ja eritasoisia. Oli hienoa nähdä jo kauemmin paimennusta harrastaneiden koirakoiden työskentelyä sekä tietty ensikertalaisten tutustumista lampaisiin. Koirien ikä jakaumakin oli aika kattava, pikku pentusesta aina 9-vuotiaaseen joka oli muuten Urhon äiti. Molly olikin oikein innokas paimentamaan.
Kuvat Urhosta ottanut Urhon kasvattaja Kati.
Lisää kuvia
Kommentit