Anskin ja Pirjon kanssa Luukissa viettämässä perjantaita. Ensimmäiseksi suunnattiin taas kentälle ampumaan Iitu. Sotasuunnitelma oli, että Anski jättäytyy kentän alkupään metsään ja me mennään vuorostaan kentän loppupäähän. Saadaan vähän vaihtelua asetelmaan.

Kaksi ensimmäistä paukkua Iitu söi koko ajan, sitten tuli 4 paukkua niin, että ruoka oli Iitun edessä ja vapautus palkalle paukun jälkeen. Iitu oli rauhallisempi kuin aikaisemmilla kerroilla, ei piippausta eikä mun komentelua, auttoiko asetelman vaihto? Toimintakyky säilyi myös normaalina paukkujen jälkeen ja lopuksi otettiinkin pallottelut kentällä. Mietittiin myös miten Iitulla toimisi makkararuutu ampumisen aikana. Sitäkin voisi kokeilla nyt uudestaan, kun toimintakyky pysyy normaalina.

Sitten olikin Urhon vuoro päästä leikkimään. Ensin kävi taas tutkailemassa paikalla olevat ihmiset. Sitten leikittiin tapetulla pallolla. Kivasti taas innostui ja juoksi meidän väliä ja tarttui palloon. Herkkujen tuoksut veivät pari kertaa voiton leikkimisestä, mutta malttoi jatkaa leikkimistä toisen ihmisen kanssa, jolla ei herkkuja ollut. Ahne pieni possu.

Iitun kanssa otettiin vain eteenmenoa ja noutoa. Ensimmäisellä eteenmenolla vein piippaavan pallon Iitun ollessa paikkamakuulla. Härnäsin sitä piipittämällä palloa ja heittelemällä sitä. Päästin Iitun eteenmenoon ilman seuraamista ja härnäsin vielä lähettäessäni ja niinhän sitä vauhtia sitten löytyikin. Neiti laukkasi kovaa pallolle. Sitten Iitu taas paikkamakuuseen ja kävin viemässä pallon valmiiksi toiseen eteenmenoon.

Noudon kanssa Iitu alkoi pelleilemään, hauskuutti oikein kunnolla. Eihän tuolle voinut kun nauraa, kun toinen vedättää mammaa ihan täysiä. Ensin jätin Iitun istumaan kapula suussa ja juoksin pois päin, Iitu tiputti kapulan. Sitten jätin kapulan sen eteen ja kutsuin ei nostanut kapulaa. Kolmannella kerralla meni maate, viaton ilme naamallaan ai näin vai? Sitten vaan heitin kapulan ja lähetin noutomaan ja lähdin samaan aikaan itse juoksemaan pois päin. Iitu pääsi kapulalle katsoi mua päin ja ihmetteli mihis mamma menee, haukahti ja nosti kapulan ja tuli laukaten luokse ja hienosti oikealle paikalle. Täytyy muistaa ensi kerralla lähteä juoksemaan vasta kun se on nostanut kapulan.

Loppuun vielä eteenmeno. Ilman seuraamis lähetin ja härnäsin pannasta kiinnipitäen, että missä se pallo on ja eteen. Laukalla lähti taas reippaasti pallolle. Näin siis jatketaan tätä treeniä.

Urho pääsi vielä ottamaan vähän tottista. Tehtiin maahanmenoa ja sujuu kivasti. Tippuu aika tasaisesti alas ja nopeasti. Toimi hyvin niin, että  maa-hyvä-naksu- nami lentää. Perusasentoon tulee edelleen käsiavun kanssa ja imuttaminen menee kivasti, pysyy suorassa. Täytyy muistaa jatkaa Urhon kanssa lyhyillä treeneillä ja malttaa lopettaa ajoissa onnistumiseen. Miksi aina pitää yrittää hinkata kaikkea liikaa? Onneksi on treenikaverit muistuttamassa tästäkin.

Urho pääsi hengailemaan Bobic aussien kanssa. Siellä sitä mentiin ja nahisteltiin kaarnan palasista ja oksista. Urholla nousi oikein karvat pystyyn hetkeksi kun vähän kiihdytti. Bobic yritti tehdä lähempää tuttavuutta Urhon kanssa ja mitä tekee mun pieni poika irvistää. Ei se mikään mammanpoika taida ollakaan. Hauskat kaverukset.

Lopuksi vielä kääpiöetsintää eli tarkkuusetsintää. Tallattiin 3x3m alue ja Iitu pääsi viimeisenä hommiin. Iitulle laitettiin oranssi muovidelffiini lehden alle piiloon. Iitu siirsi lehden pois, mutta ei noteerannutkaan delffiiniä. Jonkun aikaa etsittyään esinettä  alkoi jo turhautua, joten Anski kävi näyttämässä esinettä. Nyt Iitu nosti esineen, mutta hyi olkoon kuinka kauhea sitä oli pitää suussa. Ikinä ei Iitu ole tuolla tavalla mälvänyt esineitä. Mikähän tuossa esineessä on, kun viime kerralla toinen koira myöskin väisti esinettä, eikä tykännyt pitää sitä suussaan? Iitulle laitetiin vielä toinen esine musta nuppi, jonka nostikin helposti ja toi.