Aivan järkyttävän kuuma päivä ollut taas. Aamusta kuitenkin Luukkiin Anskin ja Pirjon kanssa. Tallottiin täyssyvä suikale ja Urho pääsi ensimmäisenä hommiin. Hain Urhon alueen tallattuamme ja nostatin parkiksella lähi esineen. Matkalla ruutuun Urho nosti myös sunnuntaina metsään tippuneen esineen, jonka Anski tunsi omakseen.

Itse ruudussa Pirjo oli suikaleen päässä, pamautti kerran esinettä ja tuli pois. Urhoi lähti vauhdilla, mutta ei tainnut mennä ihan suikaleen päähän asti ja tuli takaisin ilman esinettä. Toisella lähetyksellä ei lähtenyt liikkeelle. Käytiin sitten hakemassa haju esineestä ja sitten esine tulikin vauhdilla, tosin tippui matkalla, mutta Urho huomasi sen itse ja nosti esineen.

Pikkuparkkiksella otin Iitulle tokon avon hypyn. Hyvin hyppäsi toiselle puolelle, mutta annoin parilla ekalla kerralla turhan nopeaan istu käskyn ja tällöin istui vasta toisella käskyllä. Kun maltoin itse odottaa, että Iitu kerkeää pysähtyä ja annoin vasta sitten istu käskyn toimi liike. Otettiin myös perusasennossa pari maahanmenoa ja istumaan nousemista patukalla ja liikkeet oli todella nopeita. Kaukoja maa-istu otin myös pari kertaa, tosin hyvin lähietäisyydeltä ja hyvin toimi tämäkin.

Siirryttiin sitten vielä kentälle ampumaan. Puistossa oli afgaaneja, jotka selvästi vähän kiihdyttivät neitiä. Aloitettiin ampuminen seuraamisen yhteydessä ja kerran piti rähähtää, mutta suuntasimme puistoon päin ja mielestäni se rähähdys oli tarkoitettu juokseville afgaaneille. Pari normihaukahdusta tuli myös seuraamisessa, mutta ne johtuivat mielestäni siitä, että neiti oli kävi vähän kierroksilla ja oli niin jänskää. Seuraavaksi ammuttiin paikkamakuussa ja siinä Iitu oli ihan hiljaa ja hyvin levollisen oloinen. Olisko neiti antanut jo periksi tässä asiassa?

Vauhtiluoksetuloja uudella käskyllä ja vauhdikkaitahan ne oli. Vaikka viimeisellä jätin Iitun istumaan ja vain juoksin pois ja kutsuin. Loppuun vielä pari paukkua seuraamisessa ja nyt neiti oli tosi hienosti, eikä kierrokseetkaan nousseet liikaa.

Illalla Urhon kanssa vielä agiin. Otettiin 4 esteen sarjaa, jossa harjoiteltiin etäisyyden hahmottamista. Ensimmäisellä kerralla Urho varasti ja lähti sen jälkeen uimaan kuuntelematta luoksekutsuja. Kastauduttuaan tuli kyllä jatkamaan hommia. Fiksu koirahan tuo on, kun ei emäntä ymmärrä uittaa niin herra hoitaa homman itse. Loput sarjat menivät sitten jo paremmin, tosin maltti oli hiukan kateissa. Sitten otettiin okseria, joka sekin meni hyvin. Okserilla olikin jo matalat rimat.

Sitten harjoiteltiin sylkkärikäännöksiä, joita me ei oltu treenattu kotona ollenkaan. Otettiin tätä ihan hypyn kanssa eli koira tuli esteen sivusta ja käännettini se sylkkärillä takaisin esteelle päin suorittamaan se. Hyvin onnistui sylkkärit molempiin suuntiin. Seuraavaksi suoritettiin kaksi hyppyä, joiden välissä tehtiin sylkkäri. Ulla hoiti targettia hypyjen jälkeen. Eli homma meni hyppy, targetti, koira kutsuttiin esteiden välistä, sylkkäri ja hyppy, targetti.

Sylkäreiden jälkeen tehtiin vauhtisuorituksia. Suoritettiin muuri, jonka jälkeen käännyttiin vasemmalle, hyppy ja pituus. Urho kuuntelee kyllä ohjausta hyvin, kunhan malttaa ja vauhtiakin herrasta löytyi kunnolla. Muurin jälkeen, kun mutka suoristui paineli Urho täysiä targetille eteen käskyllä.

Keinun pamauttelut vielä loppuun ja se menee hienosti. Urho tulee reippaasti keinulle ja selvästi hahmottaa jo kehoaan paremmin kapealla alustalla. Samalla otettiin kontakteja ja liikkelle lähtöä. Itse keinulle herra menee myös vauhdilla herkkujen perässä ja mulla olikin pieniä vaikeuksiä pysyä pojan perässä, että saan sen nostettua keinulta alas. Tosin eipä tuota poikaa kohta taida enää jaksaa nostaa, kun painoa on jo 28kg. Iso jässikkä. Urho pääsi vielä keinuttelemaan eli syöttelin Urhoa makkaralla, kun se seisoi keinun toisessa päässä ja samalla Ulla keinutteli keinua. Eipä tuo tainnut olla moksiskaan koko hommasta.