Käytiin aamusta ensin Anskin ja Rikun kanssa tunnin lenkki ja tänään meno oli vapautunutta. Kaikki 3 juoksivat todella paljon ja pitivät kivaa. Iitu nautti pomottaren roolistaan ja pojat tottelivat nöyrästi.

Talloin Iitun jäljen vanhenemaan ja sitten siirryin pellolle Urhon jäljen kimppuun, josta tuli 258 askelta pitkä. Alussa nameja joka askeleella ja sen jälkeen joka 3, 5 tai 7 ja lopussa parinkymentä tyhjää askelta. Ilma oli tyyni.

Urho lähti innoissaan jäljelle, mutta paalulla ottikin sitten pari askelta taaksepäin yritettyään syödä nameja. Tiedä sitten häiritsivätkö murkut poikaa vai mikä? Jatkoi kuitnekin hommia ja jäljestikin todella nätisti ja intohimoisesti. Eteni jäljen askel askeleelta ja namit söi tarkkaan, ei kuitenkaan ryysinyt namittomissakaan kohdissa. Pari kertaa taisi liina häiritä poitsu ja hetki piti miettiä, kerran tarjosi myös maahanmenoa pitemmällä namittomalla pätkällä, mutta jatkoi sitten heti tajuttuaan, etteihän tässä keppiä ollutkaan. Loppu askeleet otti tarkasti ja ylitti viimeisen askeleen vain vähän ja sain heitettyä nameja sille Urhon huomaamatta. Palasi takaisin jäljelle ja löysi nampat. Hyvin Urho siis reagoi jo jäljen päättymiseen, toivottavasti homma jatkuu näin ja päästäisiin treenaamaan kulmia.

Iitullekin koitettiin uusia juttuja eli maaston vaihteluita sekä paluuperää. Jälki alkoi metsästä pellon vierestä ja jana oli osittain pellolla ja osittain metsässä. 2 ensimmäistä purkkia oli 4 metrin välein ja seuraavat aina hankalan paikan jälkeen. Metsästä jälki jatkui pellolle, jossa oli piikki. Siitä kaarrettiin takaisin metsään ja hiekkakuopalle, jossa oli jyrkät ala- ja ylämäet sekä puunrungon ylitys hiekkakuopassa ja mäkeä ylösnoustaessa. Pätkä jäljestystä metsässä ja siellä paluuperä, siitä tienylitys ja lopussa vielä piikki ennen loppupalkkaa. Jälki vanheni vähän vajaa 2h.

Iitu lähti janalla hienosti suoraan (jana vajaan 20m). Se reagoi heti jälkeen ja nosti sen ja merkkasi purkit. Iitu jäljesti suht tarkkaan, mutta edelleen nenä nousee välillä turhan paljon. Pellolle mentäessä Iitu meni selvästi vähän hämilleen ja joutui tekemään töitä löytääkseen jäljen. Piikki meni mukavasti. Hiekkamontulla jäljestäminen meni myös hyvin, eikä ala- tai ylämäki tuottanut ongelmia. Ensimmäinen puu alitettiin ja toinen ylitettiin, ei yritystäkään kiertää. Paluuperässä Iitu ei mennyt loppuun asti vaan kääntyi kulmasta. Tien ylitys meni hyvin, tosin itse olisi pitänyt antaa enemmän liinaa, että Iitu olisi saanut rauhassa hakea paremmin jälkeä, ei sitä kyllä kauheasti häirinnyt muut jäljet tiellä. Viimeinen piikkikin meni hienosti ja pallo löytyi jäljen päästä. Iitu oli oiekin tyytyväisen oloinen suoritukseensa. Alustan vaihdot selvästi hämmensivät Iitua ja niitä pitääkin muista tehdä lisää. Saadaan vähän uusia haasteita niin koiralle kuin omistajallekin.