Kovasta pakkasesta huolimatta molemmat koirat pääsivät Purinalle mukaan. Urholla on niin paljon energiaa, kun ulkona lenkkeily ei oikein onnistu näillä pakkasilla. Pikkuherran tassut kun palelevat kovasti. Urho sai jäädä lämpimään autoon odottelemaan vuoroaan.

Iitu siis ensin hommiin. Iitulla oli taas päällään mantteli ja se häiritsi neitiä kovasti. Koko ajan piti puistella ja kotiin tultua ymmärsin syynkin. Jostain syystä Iitun karvat sähköistyvät manttelin alla ja se on varmasti inhottavan tuntuista. Auttaisikohan manttelin vaihto? Odotimme pihalla vuoroamme ja saatiin siinä hyvää häiriötreeniä. Ensimmäiselle ulos tulijalle piti rähähtää, mutta kiellettyäni Iitu sieti loput häiriöt. Pitäisi itse olla valppaampana, ettei Iitu kerkeäisi rähähtää ollenkaan.

Alkulämmittelyksi otettiin seuraamista. Edelleen Iitu lähtee helposti edistämään, täytyy miettiä mitä sen kanssa taas keksisi. Noudossa haukahtaa kapulalle päästyään, mutta tuo kapulan laukaten. Jos kiellän haukahtamisesta, ei tuo kapulaa ollenkaan tai ei lähde edes noutamaan sitä eli en taida puuttua tuhon haukkumiseen tällä hetkellä ollenkaan. Tokohyppy ok, hienosti malttoi odottaa, että pääsen vierelle palkkaamaan. Eteenmeno ja  luoksetulo ok. Jättävät ok ja erotti kaikki liikkeet toisistaan, viimein. Agijuttuja otettiin lopuksi ja taas halli raikasi Iitun painellessa kentällä. Yllättävän hyvin neiti pystyy keskittymään tekemisiinsä, vaikka suu käykin koko ajan.

Urho pääsi vuorostaan hengaamaan halliin. Kovasti kaikki kiinnosti taas poikaa. Ihmisten luokse oli menossa innoissaan (pummimaan ruokaa?). Ruokahalu tuolla koiralla on kyllä mahdoton. Urho pääsi leikkimään staffineitokaisen kanssa ja kerrankin Urho oli vähän altavastaajan roolissa. Tekee ihan hyvää Urholle. Vähän otettiin sitten maa-istu-seiso ja ihan kivasti menee. Alkaa erottamaan käskyjä, eikä tarvitse niin paljoa käsiapuja. Naksu ollaan myös otettu käyttöön, sitä pitäisi käyttää vaan enemmän, päivittäin. Urho kerkesi käydä tutkimassa toisten reput ja sai melkein päänsä jumittumaan Teron takintaskuun, ahne pikkupossu kun on .

Pikkasen on Urho tuhojakin kerennyt tekemään. Internetin piuha on purtu 2 kertaa poikki, nyt se on suojattu niin ettei enää pitäisi onnistua. Eilen oli jyrsinyt vanhasta matkalaukusta nahkaisen kahvan ja onhan yhtä jalkalistaakin pitänyt vähän maistella. Takkapuita olisi myös kiva jyrsiä. Katsotaan mitä pikkuherra kerkeää vielä tehdä kasvaessaan.