Viime kesänä viimeksi agiliidetty ja tänään sain aikaiseksi mennä koittamaan mitä Iitu vielä siitä muistaa. Tunnisti kyllä kentän heti. Lämmiteltiin aluksi pujottelulla ja perushypyillä. Heti neiti kuumui niin, että piti aloittaa haukkuminen. Ai, että se on rasittavaa, mutta ei haittaa Iitua eikä sen vauhtia. Sitten otettiin putkia ja nehän Iitu meni vauhdilla. Pientä radanpätkää tehtiin: puomi, putkia, hyppyjä ja pöytä. Vauhtia tosiaan ihan mahdottomasti ja kosketuspinnat unohtuneet täysin Iitulta, niitä sitten hiottiin moneen otteeseen puomilla ja a:lla. Pikku hiljaa alkoi muistamaan mitä kuului tehdä. Pöydälle meni niin hirveää vauhtia, ettei pystynyt pysähtymään vaan liukui pöydältä alas. Tätäkin hinkattiin moneen kertaan ja yritin jarrutella vauhtia ennen pöydälle hyppyä. Pujottelu meni vasemmalla ohjaten hyvin, pystyn jo kulkemaan suoraan ja rytmittämään pujottelua pujo-pujo käskyllä. Oikealla ohjatessa ei mennytkään pujottelu niin hyvin, tarvitaan lisää toistoja. Hypyissä ei ongelmaa, välillä vaan ponnistaa liian kaukaa. Täytyy nyt yrittää käydä tuolla edes kerran viikossa.

Agin jälkeen mentiin moikkaamaan mun työkavereita ja asukkaita. Vähän Iitua välillä jänskätti ja piti puhista, kun osa asukkaista liikkui oudosti ja piti ihmeellistä ääntä. Uskalsi kuitenkin käydä moikkaamassa kaikkia, onneksi on ahne koira. Yksi asukas nauroi ja jänskätti niin Iitua, että tippui sohvalta lattialle kikattamaan. Siitä siirtyi hoitajan viereen istumaan ja naureskeli Iitulle niin, että kyyneleet valuivat silmistä. Sitten uskalsikin jo vähän silittää Iitua ja namia yritti myös antaa, mutta rohkeus loppui kesken. Hyvillä mielin lähdettiin kotiin lepäämään.