Anskin kanssa käytiin tekemässä pikaiset peltojäljet perjantaina. Iitullahan on ollut pientä motivaatio-ongelmaa pellolla tai luultavasti sille sattunut jäljellä jotain epämielleyttävää mitä ei olla huomattu ja sen takia ei pellolla ole ollut mukavaa jäljestää.  Iitu on välillä niin herkkä neitokainen . Tallattiin toisillemme jäljet, jotka saivat vanhettua ainoastaan puolisen tuntia. Iitun jäljellä oli 5 palloa ja 3 keppiä, nameja ei ollenkaan. Iitun jäljellä oli vähän pidempää heinää, joten pallot oli saatu piilotettua hyvin heinön sekaan. Jälki oli n. 300 askelta pitkä.

Iitu lähti tosi reippaasti ja omatoimisesti jäljestämään, nenäkin pysyi aika hyvin maassa. Pallot bongasi innoissaan, yhden kepin ohi meni vauhdilla, kun annoin sen edetä liian reippaasti, mutta 2 muuta keppiä nosti hienosti. Reilun puolen välin jälkeen neiti pysähtyi syömään ruohoa. Tätä taas pohditiin onko koiralla närästystä vai mitä ihmettä, kun ihan yllättäen taas keksi tämän jutun. Hetkisen mutusteltuaan päästiin jatkamaan jälkeä ja samanlainen into taas päällä. Jäljen loppussa oli ihana iso tennispallo joka piippasi, Anski siis yllätti meidät tällaisella mahtavalla lelulla. Iitu oli ihan rakastunut palloon ja sitä vinguteltiin sitten autossa, kun lähdetiin jo ajamaan Tahvon jälkeä. Autosta kuului tasainen piip, piip .