Sunnuntai aamuna Halkolammella seitsemältä Anskin ja Tarjan kanssa treenailemassa. Ilma oli jo nihkeä ja lämmin, vettäkin satoi pikkasen. Homma alkoi niin, että talloin Urholle reilun 100 askeleen jäljen sammalikkoon. Loivia kaarteita mukaellen sammalojaa, nameja alussa muutaman metrin joka askeleella ja sen jälkeen joka kolmannella, aamuruoka jäljen päässä. Sitten siirryin tallomaan Icen jäljen ja Anski talloi sillä aikaa Iitulle "lyhyen" jäljen ja Tarja talloi esineruudun valmiiksi.

Urho aloitti hommat. Jälki oli vanhentunut lähes tunnin. Lyhyt jana, jossa Urho otti ensin takajäljen, mutta kääntyi sitten itse oikeaan suuntaan. Jäljesti tarkasti ja rauhallisesti. Puolessa välissä kävi istumaan ja huili hetkisen ja sitten jatkoi jäljestämistä. Loppupalkka eli aamuruoka kelpasi hyvin ja innostui vielä leikkimään pupullaan, jota esitteli muillekin onnessaan.

Iitun jälki olikin sitten vanhentunut jo puolitoista tuntia. Ensimmäinen janalle lähetys meni huonosti, ihan oma vika. Toisella lähetyksellä sain vähän innokkaammin annettua käskyt ja Iitu eteni suoraan janalla, mutta otti takajäljen. Kääntyi kuitenkin kun ei pidemmälle päässyt ja aloitti jäljestämisen. Pitkään aikaan ei olla jälkeä ajettu helteiden takia ja se kyllä näkyi, molemmissa. Oma ohjaus oli ihan onnetonta ja jotenkin ei vaan homma tänään toiminut ohjaajalla ollenkaan.

Iitu kyllä jäljesti välillä paremmin, välillä huonommin. Seilaamista esiintyi ja nenän nostelua ylös. Puolen välin paikkeilla paransi jäljestystä, ihan kuin olisi taas herännyt. Kaikki 7 keppiä ja pallon Iitu ilmaisi hienosti, entiseen tapaan. Kulmatkin meni ihan hyvin. Jossain vaikeissa kohdissa jyrkässä alamäessä tai puun ylityksessä neiti yritti päästä helpommalla. Jyrkän mäen ohitti loivemmasta kohdasta, mutta siirtyi heti takaisin jäljelle mäen alla. Yhtä puunrunkoa ei meinanut millään ylittää eikä alittaa. Lopulta ylitti, kun ei ollut vaihtoehtoja. Jälki ei sitten ollutkaan ihan lyhyt, vaan ihan aloluokan pituinen. Loppu palkkana aamuruoka, joka maistui hyvin.

Esineruutuun Urho pääsi ensimmäisenä ja nyt vaikeutettiin harjoitusta niin, että Urho näki kun Anski lähti ruutuun, mutta sitten mentiin kiven taakse piiloon ja tultiin sieltä vasta kun Anski palasi viemästä esinettä. Urtsi lähti vauhdilla taas liikkeelle ja juoksi alueen ulkopuolelle keskivaiheilla, mutta huomasi virheensä ja kääntyi takaisin ruutuun ja paineli perälle asti hakemaan esinettä. Esineen toi taas vauhdilla ja luovutuskin oli ok. Tosin saisi kuulemma tuoda esineen vieläkin lähemmäs. Urtsi oli kyllä taitava.

Iitu oli seuraavana vuorossa ja reippaasti lähti ruutuun ja bongasi keski esineen ja toi sen nätisti. Toista esinettä hakiessa jumittui taas hiukan ruudun keskivaiheille, mutta uudella lähetyksellä eteni taakse asti ja toi takaesineen. Iltapäivällä kotona olikin kaksi väsynyttä koiruutta.