Anski oli tallonut Iitulle valmiiksi 4 janaa, jotka käytiin ottamassa. Iitu työskenteli ihan eritavalla kuin viimeksi yksin treenatessa. Neiti eteni suoraan ja nosti jäljen hienosti, esineet ilmaisi myös hyvin. Matkaa oli ensimmäisillä n. 20m ja viimeisellä 30m. Viimeisellä janalla joku haju veti Iitua vasemmalle kovasti ja jouduin tekemään uuden lähetyksen puolesta välistä. Kyllä se neiti siis tietää mitä janalla kuuluu tehdä.

Urholle namiruutuina suikale ja suikale+jäljen pätkä. Ruudut työskenteli hienosti ja tarkasti. Jäljellä hiukan veti ja oli levoton, mutta eteni kuitenkin hyvin jäljen loppuun. Ensi kerralla pitää muistaa talloa jälkiosuus hiukan pitemmällä askeleella, nyt olin tallustellut hyvin lyhyellä askeleella.

Iitulle vielä ampuminen kentällä. Matkalla tuli ohitus suursnautserin kanssa joka pörräili ja sillehän piti vastata ihan kunnolla. Heti ohituksen mentyä Iitu kuintenkin rauhoittui. Ja itse ampuminen meni hienosti. Otettiin ensin seuraamispätkä ja kun matka jatkui eikä ampumista kuulunut piti Iitun vilasta taakseen, että missä se paukku viipyy. Että tuo oppii ennakoimaan kaikkea ja helposti. No, ei reagoinut yhteenkään paukkuun sen kummemmin. 8 paukkua otettiin sekaisin seuraamisessa, jossa oli käännöksiä, juoksussa, jättävissä ja paikkamakuussa. Täytyy jatkaa tätä sekalaista toimintaa.

Nyt kyllä hiukan alkoi mietityttämään Iitun vieminen luonnetestiin. Aikaisemmin ajattelin, ettei se kestäisi luonnetestiä, mutta pikku hiljaa on ajatukset muuttuneet. Olisi todella mielenkiintoista nähdä mitä Iitusta sanottaisiin. Täytyy vielä mietiskellä aihetta.