Keskiviikkona oli Urholla agitoko ilta. Ajeltiin siis ensin Klaukkalaan agiliitämään. Aloitettiin hyppyharjoituksilla ja tehtiin niitä sarjana. Ensin suoraan ja sitten vinottain, josta nähtiin millä jalalla koira aloittaa laukan. Tavoitteena olisi, että koira aloittaa laukan sisäkaarteen puoleisella jalalla. Urho ainakin vaihteli laukkaa ja koitti kumpi olisi parempi. Tämän treenaamista jatketaan varmaan vielä kauden aikana.

Sitten oli taas vuorossa ohjausharjoitus, jossa hyppy, putki, hyppy U:n muodossa ja hypyt pelkästään siivekkeinä. Targetti viimeisen esteen jälkeen ja sinnehän Urho yritti karkailla muutamaan otteeseen, ennen kuin huomasi, ettei namia tule ilman haluttua suoritusta. Mutkaputki meni vauhdilla ja hommaa treenattiin tietty molemmilta puolilta. Homma meni oikeastaan jo ihan mukavasti, kunhan itse keskittyi ohjaamiseen kunnolla ja seurasi koiran vauhtia.

Lopuksi treenattiin 2on2off puomilla. Aloitettiin ohjaaminen oikealta puolelta ja kouluttaja naksutteli aina kun Urho oli oikealla kohdalla puomilla. Vasemmalta puolelta puomille meno oli jo hankalampaa, jostain syystä? Kouluttajan mukaan jompikumpi puoli on yleensä aina vaikeampi. Tätä sitten pitäisi päästä treenailemaan itsekseenkin. Täytyy rakennella joku juttu tätä varten.

Tässä välissä käytiin metsässä juoksentelemassa Stellan ja Emman kanssa. Kakarat jaksoi taas riekkua tovin ja sitten siirryttiinkin sirkuskentälle tokoilemaan.

Otettiin luoksetuloja, joissa Urho tuli reippaasti, mutta kun yritän ottaa sen suoraan eteeni istumaan kääntyy peffa vinoon vasemmalle. Taitaa siis yrittää tarjota jotain perusasennonsuuntaista? Täytyy kysellä tuohon vinkkejä. Otettiin myös paikkamakuuta porukalla  ja Urholla taas hankaluuksia jäädä paikoilleen perusasennosta. Kun jää niin pysyy kyllä sitten.

Tehtiin myös sellainen harjoitus, jossa oltiin jonossa koiran kanssa perusasennossa. Viimeinen ohjaaja jätti koiransa istumaan jonon hännille siirtyi eteen ja kutsui koiran luokse. Tässä Urho toimi hienosti ja malttoi odottaa, vaikka sitä epäilin. Lopuksi hyppyä. Matalalla meni ok targetin kanssa, mutta kun korkeus nousi yritti Urho kiertää estettä. Ei olisi pitänyt niin korkeaa hyppyä vielä yrittääkään, mutta niinpä vaan tehtiin. Saatiin sitten lopuksi pari onnistunutta korkeampaa hyppyä targetilla.

Tiistaina ja torstaina käytiin Iitun ja Urhon kanssa juoksemassa pitkästä aikaa. Vauhti määräytyi  Urhon rauhallisen ravin mukaan ja juoksu meni mukavasti, ei tuntunut edes pahalta. Kumpikaan koirista ei vetänyt ollenkaan ja ohitettin yksi tuijotteleva koira ja saatiin hieno ohituskin aikaan. Urholla on kyllä hyvä vaikutus Iituun näissä ohitustilanteissa.

Perjantain otettiin Luukissa Anskin kanssa jälkeä ja tottista. Tallottiin toisillemme jäljet ja Iitun jälki oli alokasluokan pituinen, 6 kepillä ja parilla pallolla. Kulmia oli riittävästi ja muutenkin jälki oli tehty mutkitellen, jotta jouduttiin molemmat skarppaamaan. Jälki kerkesi vanheta puolitoista tuntia. Otettiin aluksi 2 janaa, joista ensimmäisellä pallo palkkana. Hetsasin Iitua patukalla ennen janalle menoa ja se heräsikin kummasti. Janat olivat sen 30m ja molemmilla eteni suoraan, ensimmäisellä tosin nosti takajäljen, mutta toinen jana meni jo täydellisesti. Itse jäljen Iitu ajoi paremmin kuin edellisen. Nenä pysyi jo kivasti maassa ja kaikki kepit ilmaisi hienosti, samoin pallot. Välillä harhaantui jäljeltä pikkaisen, mutta selvästi heräsi ja tarkensi aina tällaisen jälkeen. Ihan tyytyväinen voi olla Iitun työskentelyyn, mutta edelleen pitää opetella lukemaan paremmin Iitun eleitä ja toimintaa, mikä ei ole helppoa.

Käytiin sitten vielä kentällä ampumassa ja ensimmäisellä laukauksella Iitu kääntyi katsomaan paukun suuntaan, mutta oli hiljaa. Lopuilla paukuilla ei sitten enää reagoinut mitenkään. Tehtiin paukkujen lomassa tottista: seuraamista, jättäviä, luoksetulo, paikkamakuu ja eteenmeno. Edellisestä ampumisesta oli kulunut 2 vko, joka oli ehkä turhan pitkä aika. Mutta hienosti silti meni. Otettiin sitten vielä tasamaa nouto sekä hypyt noutojen kanssa. Hienosti meni nekin, vaikka Iitu selvästi oli hiukan väsähtänyt.

Urholle tein namiruudut eli 2 suikaletta ja suikaleen muutaman metrin jäljellä. Tarkasti taas söi namit ruuduista ja jälkiosuudella eteni myös mukavasti. Vähän yritti kiskoa, mutta pienellä pidättämisellä malttoi hidastaa menoa. Tästä ajeltiinkin sitten Halkolammelle etsimään hukattua remmiä ja sieltähän se varvikosta löytyi. Viikon oli hihna siellä odotellut noutajaa. Käytiin sitten metsässä kiertämässä lenkki ja Iitu ja Urho painelivat menemään pitkin poikin. Parasta oli tietty kun kaksikko löysi suon ja sieltä ihanat turvelammikot. Tämän jälkeen meillä olikin kaksi mustaa koiraa, tärkeintä kuitenkin että saivat nauttia olostaan.

Viikonlopun koirat viettivätkin hoidossa koirahoitolassa. Urho meni haukkuvaan rakennukseen innoissaan, Iitu hiukan hidasti vauhtia ovella kun tajusi minne mentiin, Elias vaan tuli sisään. Jäivät kuitenkin syömään herkkuja hiljaa, kun lähdettiin ovesta ja hyvin siellä oli mennyt. Kova kiire oli tietty kun kotiin haetttiin ja autoon mentiin sellaisella vauhdilla, että. Ehkä pieni ero teki hyvää meidän uhmiksellekin, jolta lähtee karvaa ihan tolkuttomasti. Urho on kohta karvaton aussie, toivottavasti jotain tulee tilalle ennen seuraavaan näyttelyyn menoa.