Kuudelta tavattiin Anskin kanssa Luukissa ja käytiin porukalla tekemässä tunnin lenkki. Kolme kaverusta paineli menemään kovaa kyytiä ja tunnelma oli leppoisa. Urho ja Riku leikkivät loppumatkasta keppileikkiä ja repivät kepakkoa onnessaan. Hieno, että pojat pystyvät taas kunnon leikkeihin. Ihan loppusuoralla alkoi Urho yht'äkkiä kulkea kolmella jalalla. Mitään se ei sanonut ja painelin sitten jalkaa joka kohdasta ja taivuttelin. Jatkettiin matkaa ja jalka alkoi taas toimia normaalisti. Selvittiin siis säikähdyksellä, olisko ollut joku hermojuttu?

Siirryttiin sitten Luukin isolle parkkikselle ja talloin Urholle reilun 100 askeleen jäljen ja kulman oikealle. Myötätuuli kulman mukaisesti puhalteli hiljalleen. Jälki kerkesi vanheta semmoisen puolisentuntia. Urho meni nätisti paalulle ja lähti ajamaan jälkeä rauhallisesti ja tarkasti. Nenä pysyi hienosti maassa ja kulman Urho otti tänään hyvin. Ensimmäinen kulma siis suoritettu onnistuneesti ja loppukepin Urho ilmaisi, meni tosin vinoon. Korjasin sitten asennon suorempaan, koska mielessä häilyy ajatus fh-jäljestä. Urho on parantanut työskentelyään paljon ja jos homma pysyy samanlaisena voitaisiin haaveilla jopa tuollaisestakin kokeesta, mutta aika näyttää mihin meistä on.

Anski talloi Iitulle n. 600 askeleen jäljen, jossa pallo lopussa ja nameja piikeissä apuna (jarruna ja palkkana piikin jälkeen)  ja siellä täällä matkan varrella. Jälki vanheni puolitoista tuntia. Paalulla ei ollut nameja ja sitä piti pikkasen haistella, että missäs ne on? Siitä lähti sitten hieno jäljestys, nyt Iitu oli taas helppo lukuinen ja häntä heilui tasaisesti puolelta toiselle neidin tehdessä hommia. Iitu työskenteli keskittyneesti ja nenä pysyi alhaalla. Vauhtia jouduin välillä vähän jarruttelemaan, kun neidillä oli draivi päällä. Piikit Iitu otti todella hienosti ja varmasti, kertaakaan ei tarvinnut varmistella. Pellolla näkyi joidenkin muidenkin jälkiä ja Iitu merkkasi pari, mutta jatkoi oman jälkensä ajamista.