Urho pääsi torstaina päiväksi töihin mukaan. Minähän työskentelen kehitysvammaisten parissa ja haavena on ollut jo aikaisemmin josko omasta koirasta olisi kaverikoiraksi. Iitusta ei oikein siihen hommaan ollut, koska selvästi stressaantu oudosti liikkuvien ja ääntelevien ihmisten parissa ja on ehkä turhan raju osoittaessaan välittämistään.

Urhopoika se yllätti oikein positiivisesti käytöksellään. Rohkeasti kävi ensin tutkimassa paikat ja tutustumassa henkilökuntaan. Kun asiakkaat saapuivat oli Urho ensin häkissä, että kaikki pääsivät rauhassa sisään. Sitten alettiin tutustumaan uusiin kavereihin ja syliin piti tietysti ängetä ja pusia kaikkien kasvot märiksi, mutta jos joku työnsi Urhon pois, se alisttui siihen nätisti (toisin kuin joskus kotona). Ja rauhallisesti Urho myös tutustui kaikkiin, ei mitään yltiöpäistä riehumista tai pomppimista. Urho sai sitten osakseen halauksia, rapsutuksia ja taputuksia. Kovasti nauratti osaa asiakkaistamme Urhon toiminta. Ruokailun ajan Urho nukkui häkissä, muuten olisivat ruuat menneet parempiin suihin.

Sitten käytiinkin Urhon kanssa vähän kävelemässä ja vastaan tuli 2 koiraa, jotka vähän räyhäsivät, joten siirryin tien puolelle kulkemaan. Ja juuri kun olemme ohittamassa heitä toinen koirista peruuttaa valjaista karkuun ja on tulossa meidän luokse. Ajoin koiran pois, koska meitä ei tule vieraat koirat edes nuuskimaan ja vahingosta viisastuneena sitä ei koskaan tiedä kuka käy päälle, vaikkei sillä hetkellä aggressiiviselta vaikuttaisikaan. Sen suuremmilta vahingoilta siis säästyttiin, mutta kyllä taas ärsytti vaikka koirien omistaja pahoittelikin tapahtunutta. Iltapäivän Urho lähinnä nukkui, kun me muut jatkettiin hommia. Uudestaankin Urho pääsee viihdyttämään asiakkaita, sen verran mukavaa oli.

Perjantaina oli sitten viimeinen pentutoko kerta. Aluksi kuljettiin ja ohiteltiin toisiamme. Tässä vaiheessa tuntui, että Urhoa kiinnosti muut koirat enemmän kuin minä, mutta pikku hiljaa alkoi taas tarjoamaan kontaktia eli treenin puutetta vaan. Ympyrässä harjoiteltiin kontaktin pitoa ja yksi kerrallaan pujoteltiin toistemme ympäri. Sitten harjoiteltiin perusasentoa sekä vauhti seuraamista. Ne Urholla menee jo suht hyvin, tosin käsiapujen kanssa.

Vielä otettiin ympyrässä luoksetulo eli ohjaaja tuli pitämään koirasta kiinni ja itse siirryttiin vastakkaiselle puolelle kehää ja kutsuttiin koiraa luokse. Aluksihan Urho oli kiinnostunut vain ohjaajan nameista, mutta sitten heräsi kutsuun ja kovasti juoksikin luokse. Ihan lopuksi otettiin tokohyppyä. Ensin yhdellä laudalla ja Urhohan seurasi vain mun namikättä, mutta päästiin sentään yli. Kahdella laudalla meinasi kiertää ja toisella yrittämällä meni yli. Kolmannella laudalla menikin jo hyppy hyvin. Nyt jäin sitten miettimään haenko seuraavaan tokoryhmään vai mitä tehdään. Toisaalta ohjattu harjoittelu ja häiriöt tekisivät hyvää, mutta kesän tullessa treenikavereita kyllä löytyy. Treenien lopuksi mentiin taas Stella siskon kanssa kävelemään ja riehumaan. Kyllä oli kakaroilla kivaa riehua ja niin somia ovat yhdessä .

Lauantai aloitettiin esine-etsinnällä Iitun kanssa Luukissa. Tallottiin kapea ja pitkä suikale, jossa 3 esinettä jonossa. Iitu pääsi ensimmäisenä hommiin. Reippaasti lähti liikkeelle ja paineli suoraan suikaleen takaosaan eli nenä ei ollut matkalla auki. Helposti löysikin takaesineen ja lähti sitä tuomaan, mutta bongasi matkalla keskiesineen ja vaihtoi siihen. Ja mitä me ohjaajat tehdään? Juorutaan, etten huomaa puuttua asiaan ennen kuin on liian myöhästä. Eli Iitu vaihtoi takaesineen keskiesineeseen ja toi sen. Uudestaan hommiin ja kiertelyn jälkeen toi keskelle jättämänsä takaesineen. Etuesineelle lähetin kuulemma niin, että koira tiesi sitä etsiä edestä. Helpostihan tuo sitten löytyikin. Nyt muutama suikaletreeni ja silmäkovana pitää seurata, ettei pääse vaihtamaan esineitä kesken matkan. Sen jälkeen voisi tehdä pelkkiä etuesine treenejä, koska nenä ei ole oikein auki menomatkalla (se varmaan johtuu myös osaltaan työinnosta). Muutenkin pitäisi muistaa vaihdella useammin treenitapaa.

Urho pääsi sitten vuorostaan parkkiksella toisten kopeloitavaksi ja otettiin sitten vähän tottista ja leikittiinkin. Hienosti antoi kopeloida, ei oikeastaan välittänyt siitä ollenkaan. Leikkiminen ei niin kauheasti kiinnostanut, mutta vähän kyllä jahtaili lelua eli taitaa vika löytyä leikittäjästä. Sitten vähän seurailtiin ja pujoteltiin toisten koirien lomassa. Kiinnostuneena katselee toisia koiria, mutta tarjoilee välissä kontaktia ja kun pysytään liikkeessä niin hienosti kulkee mukana. Luoksetulo otettiin niin, että Tarja piti Urhosta kiinni kun juoksin karkuun. Sitten juoksutettiin Urhoa Tarjan ja mun välissä ja kovaa poika paineli namien perään.

Illalla lähdettiin vielä Purinalle tottistelemaan. Iitu pääsi ensin vuoroon ja halliin mentäessä jäin auton viereen odottamaan, kun edellinen ryhmä tuli hallista pois. Iitu oli perusasennossa ja eikös sieltä joku tullut pitkässä fleksissä ja kieppasi hyvin läheltä meitä, ehdin jo sanoa, että älä päästä tänne. Onneksi Iitu kesti hienosti tämän ja muutkin koirat. Otettiin pujottelua ja se menee jo aika hyvin, kun neiti malttaa keskittyä. Sitten hypittiin ja otettii puomia, pussia, a-estettä ja tehtiin pieniä radan pätkiä. Pidettiin siis lähinnä hauskaa. Tasamaa noudon tein ensin niin, että vein kapulan valmiiksi ja Iitu vain haki, onnistui ilman haukkua. Sitten heitin kapulan ja sekin onnistui haukkumatta. Vielä yksi nouto tehtiin a-esteellä ja hyvin meni sekin. Jättävät tehtiin ja kaikki meni kerralla oikein. Eteenmeno ja luoksetulo oli vauhdikkaat. Seuraamispätkät meni kanssa mukavasti.

Urholla oli taas hirveä kiire päästä halliin. Hinkkailtiin sitten perusasentoa, maa-istu-seiso ja vauhti seuraamista. Kivasti Urho malttaa jo irrottautua hetkeksi namikädestä seuraamisessa. Perusasennossa pyörittiin vasemmalle ja peppu alkaa jo pyörähtää hyvin mukana. Otettiin myös matalaa hyppyä ja paremmin meni kuin perjantaina. Putkea myös koitettiin, tosin yksin sen treenaaminen on hiukan haastavaa, kun ei Urho vielä malta pysyä paikalla hetkeäkään. No jätin namin putken suulle ja juoksin itse toiseen päähän  kutsumaan Urhoa, onnistui se näinkin. Sitten vielä "näyttelyjuoksua", suoraan mentäessä homma toimii, mutta ympyrää juostaessa kaartuu mun eteen ja kontaktia pitää tietty koko ajan eli pää kääntyy oikealle.

Sunnutaiaamuna oli pojassa virtaa kauheasti, joten kokeilin sisällä leikkimistä. Nyt Urho tarttui hyvin ja vetikin oikein. Annoin sen voittaa monta kertaa sen itse vetäessä, että saisi itseluottamusta. Muutenkin seuraili pehmopatukkaa innokkasti ja kanteli sitä. Tosin pienetkin häiriöt keskeyttivät Urhon, mutta jatkoi sitten taas leikkimistä.

Välillä Urholla on tylsää päivisin, joten pehmoleluja on suolistettu.