Sunnuntaina kun oltiin selvitty vapun juhlinnasta päätettiin treenata kunnolla Luukissa. 4 tuntia meni 4 koiran treenaamiseen jäljellä, esineillä, ilmaisuissa  ja ampumisessa. Huh huh kyllä tiesi treenanneensa tämän rupeaman jälkeen.

Aloitettiin jälkien tallaamisella ja jokainen talloi jäljen omalle koiralleen. Iitulle talloin reilu 300 askeleen pituisen jäljen. Nameja oli alussa joka askeleella ja sen jälkeen joka 3. tai joka 5. askeleella ja esineitä jäljellä oli 5. Edellisen koiran jälkeä ajettaessa kulki Iitun jäljen päällä 3 ihmistä ja koira, joka taisi vielä maistella Iitun nameja. Noh, otin riskin ja ajoin jäljen ja se kannatti. Jälki vanheni yli puolituntia.

Nenä pysyi Iitulla kivasti maassa ja se oli koko jäljen innokas. Nameja söi hyvin ja esineet ilmaisi hienosti ja suoraan. Osan kulmista otti todella tarkasti, muutamalla tarkisteli ja etsiskeli jälkeä. Tuuli pyöri aika inhottavasti, joten se vaikeutti jäljestystä. Yhdessä kohdassa Iitu nuuski selvästi harhajälkeä, mutta palasi takaisin omalle jäljelle. Hieno suoritus harhoista ja tuulesta huolimatta ja Iitukin oli oikein tyytyväisen oloinen itseensä.

Sitten mentiin tallomaan esineruutu tai paremminkin kapea ja pitkä suikale. Urho pääsi tallomishommiin mukaan ja pääsi sitten ensimmäistä kertaa koittamaan oikeata esine-etsintää. Liivit päälle ja hommiin. Anski vei vieraan esineen Urhon nähden muutaman metrin päähän ja härnäsi Urhoa. Odotettiin Anskin tulemista ruudusta ja esine käskyllä lähti Urho hakemaan hanskaa. Hienosti haki ja luovutti esineen. Tehtiin toinen samanlainen näkölähtö, mutta tällä kertaa esine vähän pidemmälle. Hyvin haki Urho taas esineen ja siihen sitten lopetettiinkin ja otettiin liivit pois. Vielä kerran herra lähti itsekseen ruutuun hakemaan esinettä, mutta eihän siellä enää ollut. Hyvin on Urho siis sisäistänyt esineen tuomisen ja selvästi tykkäsi lajista.

Iitulle oli viety suikaleelle 3 esinettä, eteen, keskelle ja taakse. Neiti paineli innoissaan suikaleen päähän ja toi takaesineen. Toisella lähetyksellä Iitu toi etuesineen ja viimeisellä keskiesineen. Vielä saisi neidin nenä olla auki heti liikkeelle lähdettyään, mutta kai se on vaan niin kivaa juosta ruudun toiseen päähän. Ja paljonhan ollaan treenattu takaesineitä eli sinänsä toimii hyvin. Alueella pysyi hyvin, mitä nyt kävi toisten koirien ylityksien mukaan haistelemassa alueen ulkopuolella.

Ampumisessa Anski jäi kentän alkupäähän ja me mentiin loppupäähän. Koiratarhassa oli taas häiriötä ja niistä Iitu otti hiukan paineita. 2 ensimmäistä laukausta Iitu sai syödä maassa maaten, ei reaktiota. 3 laukausta niin, että joutui odottamaan vapautusta palkalle. Tässä haukahti kerran, mutta se kyllä liittyi häiriökoiriin ei ampumiseen. 2 viimeistä laukasta tehtiin niin, että nousin seisomaan ja oli selin Iituun. Vapautus pamahdusken jälkeen, eikä Iitu reagoinut ollenkaan. Jee, hienosti ollaan päästy eteenpäin tässä ampumisessa.

Lopuksi kävin vielä tallomassa Urholle namiruudut 3 kpl. Herra söi taas nameja ruuduista ahneesti ja tarkasti. Pari kertaa kävi nenä ruudun ulkopuolella, mutta palasi heti takaisin ruutuun. Aika hienosti suoriutui poika ja kohta varmaan päästään kaventamaan ruutua.

Urhon käytös on vilkastunut viime aikoina selvästi ja se näkyy mm. kotona. Herra jyrsii huonekaluja huolella työpäivien aikana. Pari tuolia on jo kaluttu roskiskuntoon. Kävin ostamassa isoja puruluita ja paljon, josko ne auttaisivat pureskeluintoon. Muutenkin herra kiusaa Iitua ja Eliasta. Iituhan sanoo millon häntä ei leikit kiinnosta, mutta Elias on niin kiltti, että saa tuntea nahoissaan Urhon innon. Pikkaisen taitaa myös Urholla ilmetä uhmaa ja tänään karkasikin pihasta vieraan koiran perään. Kääntyi vasta kun olin ihan kannoilla...tähän asti on niin hienosti pysynyt pihalla. Onneksi ei välitä ihmisistä eikä autoista, vaan pysyy pihalla, vaikka naapurin lapset huutelevatkin sille tieltä. Poika on myös kasvanut korkeutta ja saanut massaakin ja karvaa. Enää ei Urho näytä langanlaihalta.