Aamusta taas Luukissa Anskin kanssa. Talloin itse Urholle n. 170 askeleen jäljen, jossa serpentiini ja kaksi 10 askeleen namitonta kohtaa sekä muuten nameja sekaisin. Lopussa keppi.

Urho oli väsyneen oloinen autossa ja oletin, ettei jäljestys nyt oikein kulje. Mutta poika yllätti ja piristyi kun pääsi hommiin. Onnellinen mussutus kävi nameja syödessä. Tällä kertaa namittomat kohdatkin menivät mukavasti, eikä Urho vetänyt läheskään niin paljon kuin aikaisemmin. Muutenkin jäljestys oli tarkkaa eikä mikään häirinnyt poitsua. Loppukeppiä ei aikonutkaan noteerata vaan olisi halunnut jatkaa jäljestystä. Autoin sitten huomaamaan kepin ja ilmaisemaan sen. Aina nämä aussiet jotain keksivät, eivät todellakaan toimi niin kuin omistaja on kuvittelut.

Anski talloi taas reippaana Iitulle piikkijäljen. 10 purkkia, 2 keppiä ja nameja vähän siellä täällä, 8 piikkiä. N. tunnin vanheni jälki.

Ensimmäistä kertaa otettiin mukaan jana jäljelle mentäessä, koska fh jäljelle emme koskaan ole menossa. Ekalla lähetyksellä Iitu oli ihan pihalla, että mitä ihmettä? Toisella eteni suoraan merkkasi paalun ja lähti jäljestämään. Nenä ei alusta ollut ihan maassa, mutta 3 purkkia auttoivat tässä asiassa. Tänään oli taas vähän huolettomampi jäljen ajo Iitulta. Välillä meni nenä todella maassa ja välillä haisteli ilmaa molemmin puolin jälkeä. Sitähän ei tosin tiedä mitä häiriötä pellolla on ollut aikaisemmin. Kaikki piikit suoritti osan todella hienosti ja osalla joutui vähän haeskelemaan jälkeä. Kepit ja purkit nousivat tarkasti. Nameja malttoi syödä vaihtelevasti. Ihan hyvä jälki, mutta nyt täytyy alkaa vaatimaan, että nenä pysyy alhallaa eli jatkossa kun nenä on ylhäällä ei liikuta ollenkaan. Iitun motivaatio on tällä hetkellä niin hyvä, että sen pitäisi kestää tämmöiset asiat.

Puolen päivän aikoihin tavattiin Urhon kanssa pitkästä aikaa Stella ja Emma. Että oli ihanaa nähdä ja koirat nauttivat niin toistensa seurasta. Vauhtia oli riittävästi ja vuorotellen pörisivät ja kurmottivat toisiaan. Käytiin ensin koirapuistossa Luukissa, jossa meinattiin saada sydäri, kun yhtäkkiä huomattiin edessämme leikatulla nurmella kyy. Pikkasen oli taas ällöolo tämän jälkeen, mutta onneksi keneenkään ei sattunut. Oli kovin kuuma joten lähdettiin sitten uittamaan koiria. Tai Stella ui innokkaasti ja Urho vaan häiriköi. Tassut Urhollakin kauhoivat kuin olisi uimaan menossa, muttei sitten kuitenkaan uskaltanut. Ja menin sitten itse kahlaamaan ja yritin nameilla houkutella ja vähän auttaa, että homma onnistuisi. Urho ei tästä tykännyt ja olikin hetken hyvin epäluuloinen omistajaansa kohtaan. Onneksi sekin unohtui ja taas jatkoi Stellan kiusaamista vedenkin äärellä.

Urhon tyylinäyte

Lopuksi Emman ottama kuva kaksikosta. Pikkasen on koko eroa.