Tiistai aamu alkoi Luukin lenkillä Anskin ja Rikun kanssa. Olipas ihanaa ja rauhallista, kun oltiin ajoissa liikenteessä. Koirat löysi kivoja mutaojia ja olivatkin oikein kauniita. Kerran jo putsautuivat hyvin, kun kävivät uimassa. Iitu ihan tarkoitetusti, Urholla kävi vahinko kun lumpsahti järveen keppiä tavoitellessaan. Ui sitten muinamiehinä rantaan, mutta pysyi selkeästi kauempana ettei uusi vahinkoa. Valitettavasti löysivät vielä loppulenkistäkin mutaisen ojan.
 

Siitä siirryttiin pellolle tallomaan jälkiä. Urholle talloin n. 500 askeleen jäljen, piikillä, 4 kulmalla ja 6 esineellä. Nameja oli reilusti, koska alusta aika vaativaa apilapeltoa. Jälki vanheni puolisen tuntia. Ilma alkoi lämpenemään ja pellolla tuuli.
 

Urholla oli vauhti päällä ja jäljestäminen oli hiukan levottoman oloista. Sain todella tehdä töitä, että jaksoin pidätellä sitä jälkeä ajettaessa. Paalulla ei ollut nameja ja se meni hienosti. Jostain syystä Urho ei malttanut syödä nameja jäljeltä kuin satunnaisesti, vaikka ei ollut saanut aamuruokaa. Esineet Urho ilmaisi varmasti ja niille oli oikein kiirekin. Kulmat ja piikki meni ihan ok, toki tarkemmin olisi voinut ottaa, mutta siinä vauhdissa ja mielentilassa suoritti ne kuitenkin jälkeä hukkaamatta.

Iitulle talloin lähemmäs 600 askeleen jäljen. Perus M loppu piikkeineen, 6 esinettä ja pallo. Jälki vanheni n. tunnin. Neiti näytti nauttivan työskentelystä. Paalulta lähti kivasti ja porskutti tasaisesti eteenpäin. Söi muutamat jäljelle laittamani namikasat. Esineet  ilmaisi taas varmasti ja piikit otti hyvin. Muutamalla tuli pieni ylitys, mutta korjasi heti kun huomasi, ettei jälki jatkunutkaan. Nenä pysyi suht hyvin alhaalla. Itse jäljestäminen oli huolettoman näköistä  siinä mielessä, että neiti tiesi missä jälki meni, joten ei siitä paineita tarvinnut ottaa.