Sunnuntai aamusta Luukissa tallailemassa jälki pellolla. Pellot olivat osittain märkiä ja pohjana kuollut heinä. Jonkun verran tuuli, välillä puuskittaista, tehtiin jäljet myötätuuleen. Urholla talloin 200 askeleen jäljen, jossa nameja alussa joka askeleella ja sen jälkeen joka 3. ja tyhjiäkin kohtia. 2 kulmaa ja 5 esinettä. Jälki vanheni puolisen tuntia.

Urho oli oikein innokas pääsemään jäljelle. Jäljen ajaminen meni mukavasti ja nenä pysyi alhaalla. Kulmissa ei oikein usko riittänyt ja niissä tuli vähän tarkastelua. Esineet nousivat hienosti, apua tarvitsee siinä että ilmaisisi esineen suorassa. Taitaa kääntyä minua vastaan palkan toivossa. Itse ennakoimalla ja vaihtamalla puolta/estämällä jalalla vinoon menon auttoi.

Iitulle talloin saman mallisen jäljen kuin Urholle, 200 askelta, 2 kulmaa, 10 esinettä, eikä yhtään namia. Jälki kerkesi vanheta yli puolituntia. Iitu oli myös onnessaan päästessään jäljestämään. Paalu piti haistella ja oli selvästi ihmeissää, kun ei nameja ollut paalulla. Siitä sitten lähti jäljestämään ja nenä pysyi todella hienosti alhaalla ja neiti jäljesti keskittyneesti. Kulmissa tuli pyörimistä, mutta niiden jälkeen jatkui jäljestäminen taas hienosti. Esineet nousivat hyvin, yhden kohdalla mietti ilmaisisiko vai ei? Välillä meni vinoon, joten autoin jalalla estäen suorempaan asentoon ja tämän jälkeen menikin suoraan. Esineiltä liikkeelle lähdöt olivatkin sitten räjähtäviä ja näihin täytyy itse panostaa. Toiseksi viimeisellä esineellä mietittiin ääneen oliko tämä nyt viimeinen esine vai ei ja yhtäkkiä muistin, että pallohan siellä on viimeisenä ja tästä sanastahan neiti varsin villiintyi. Haki jäljen kuitenkin uudestaan ja jäljesti nätisti sille viimeiselle palkalle eli pallolle.