Luukissa jälkiporukan kanssa hommissa. Urholle talloin itse 160 askeleen jäljen, jossa possua joka askeleella, joko kasoissa tai 1-2 kpl paloina. Motivaatiota jätkällä riittikin ja sen pitelemisessä oli työtä jäljelle mentäessä. Urhon nenä pysyi tosi hyvin alhaalla ja se nosti lähes jokaisen askeleen ja söi namit. Paras jälki pojalta tähän mennessä. Nyt vaan kun kerettäisiin tekemään tarpeeksi monta toistoa ennen lumien tuloa.

Iitulle käytiin sitten ampumassa kentällä ja neiti kävi niin kierroksilla. Otettiin aika pitkää pätkää seuraamista käännöksillä, kun keskittymiskyky ei meinannut millään riittää. Koirapuistossa paineli jos jonkin näköistä koiraa, mutta Iitu oli niin onnessaan tekemisestä, ettei niistä välittänyt mitään. Perusasennoissa auttelin pienellä hipaisulla kylkeen ja muutaman toiston jälkeen alkoi neiti suorenemaan kummasti ja peffan käyttö parani huomattavasti.

Kun pahimmat paineet oli purettu otettiin ampumista, eikä Iitu reagoinut niihin muuten kuin pariin ekaan pienellä pomppauksella. Paikkamakuu meni myös hienosti, eikä kuulut piipityksen piipitystä saati haukkua. Hypyt otettiin patukalla ja ne meni ok. Eteenmeno loppuun ja siinäkin vauhtia riitti. Luoksetulo otettiin myös normaalisti tosin palkkasin patukalla taakseni ja tällä kertaa Iitu paineli täysiä ihan luokse asti! Vauhtilähdöt on siis toimineet.

Tästä lähtien on Iitun kanssa kentällä treenattava niin, että se on koko ajan "töissä" ja pysyy käskyn alla. Turhat kierrokset on purettava ja neidin keskityttävä tekemiseen, vaikka riekkuminenkin olisi kivaa. Ennen koira oli kuin lahna kentällä ja nykyään sitten on niin kivaa, että joudutaan neitiä laittamaan pakettiin, mutta parempi näin päin.