Olipas koiratäyteinen päivä. Aamulenkin jälkeen lähdettiin pentujen leikkikouluun. Siellä Urho pääsi leikkimään 4 muun pentusen kanssa. Ensimmäisen kerran Urho hiffasi, että toisia koiriahan voi astua. Onneksi tämä homma unohtui parin yrittämisen jälkeen ja leikit jatkui normaalisti. Siellä pentuset juoksivat ympäri salia ja välillä painittiin. Yksi pentusista keksi hypätä sohvalle ja niinhän siellä oli sitten kaikki muutkin yrittämässä. Urho oli kyllä selvästi ryhmän äänekkäin tapaus, välillä piti toisia komentaa haukkumalla ja välillä muristiin painittaessa. No onhan se kotonakin välillä äänekäs ja niin on kyllä Iitukin, etten yhtään ihmettele, että osaa ääntään käyttää. Kivaa tuntui kaikilla pentusilla olleen ja Urho ainakin oli väsynyt riehumisen jälkeen.

Seuraavaksi oli vuorossa ampumiset Iitulle. Anski ja Pirjo olivat auttelemassa. Mentiin Iitun kanssa Luukin kentän toiseen päähän ja Anski oli toisessa päässä ampumassa. 14 laukausta tarvittiin, että Iitu lopetti paukkuun reagoimisen. Tosin sen reagointi muutenkin oli aika laimeaa verrattuna aikaisempiin kertoihin. Nyt Iitu vain haukahti paukkujen jälkeen ja häntä nousi muutamia kertoja, sitten otti heti kontaktin. 15. laukauksella ei reagoinut enää ollenkaan ja tähän lopettiin kunnon palkalla ja leikillä. Eikä mitään kierroksia jäänyt päälle. Heti pystyi leikkimään pallolla, eikä kyttäillyt yhtään ympäristöä. Hyvä Iitu .

Sitten tallottiin vielä esineruutu ja Tahvo pääsi ensiksi hommiin. Iitulle laitettiin 5 esinettä. Molempiin takakulmiin sekä keskivaiheille molempiin reunoihin ja keskelle. Tuuli kävi oikealta vasemmalle, joten lähetin Iitun vasemmasta reunasta. Hieman kaartoi alueen ulkopuolella vasenta reunaa, mutta tuulihan painoi hajua sinne päin. Vasentakaesine löytyi Iitun kierrettyä kaatuneen kuusen. Tämä oli ihan tahallinen jippo ja kiertäähän se puu tosiaan piti, ei voinut mennä yli. Tärkeintä, että esine kuitenkin nousi. Hyvin Iitu työskenteli ja esineet nousi hienosti. Viidettä esinettä sitten etsi ja etsi, ei luovuttanut. Sitten alettiin jo miettimään, että noinkohan siellä sitä esinettä sitten onkaan. Anski kävi katsomassa ja niinhän se oli, ettei siellä esinettä sitten ollutkaan. Jostain syystä oli sitten unohtunut laittaa se viides esine paikalleen. Anski tiputti sinne esineen ja niinhän se viimeinenkin löytyi. Taas sai olla niin ylpeä neidistä. Töitä teki koko ajan, vaikkei ruudussa ollut edes esinettä, onneksi Iitu ei sitä tiennyt.  Ihanaa, ettei Iitu enää anna periksi, vaikkei heti onnistukaan.

Tässä välissä käytiin lepäilemässä kotona ja syömässä. Illalla vielä lähdettiin Purinalle. Iitu pääsi ensin hommiin, mutta oli selvästi väsynyt, eikä tottis oikein kiinnostanut. Uskon, että paukuttelu oli kuitenkin sen verran stressaavaa, että neiti väsähti ja onhan se leikkinyt Urhon kanssa aamun ja esineitäkin etsinyt kovasti. Otettiin sitten kuitenkin seuraamista, joka meni ihan ok. Jättävissä taas seisominen ja istuminen sekoittuivat. Täytyy nyt vaihteeksi hinkata seisomista. Noutaessa edelleen pitää haukahtaa kapulalle päästyään, muuten ok liike. Tokohyppy ok, meinaa vaan seisomaan jäätyään astella hiukan, kun siirryn sen viereen. Lopuksi sitten vaan leikittiin ja otettiin putkea, josta Iitu niin tykkää. Luoksetulo vielä ennen autolle menoa ja senkin Iitu teki laukaten ja palkkasin sitten taakseni pallolla.

Urho pääsi sitten vuorostaan halliin. Reippaasti poika kulki, ei pelottanut pimeä ollenkaan. Ihmisiä oli menossa innoissaan moikkaamaan, samoin toisia koiria. Muutamaa ystävällistä koiraa käytiin moikkaamassa. Istu-maa-seisomista tehtiin namikättä seuraten. Istuminen on selvästi vahvin ja se on varmasti tullut ruokakupin odotuksesta. Urho keksi myös kivan tavan saada namia ihmisiltä. Pikkuherra käy istumaan eteen ja tuijottaa silmiin, tämä sen pitänyt oivaltaa ruokaa saadessaan. Siinä olen vaatinut sen istumaan ja ottamaan katsekontaktin ennen ruuan saamista. Hyvin onkin herran maltti kasvanut ruokaa odottaessaan.