Anskin kanssa Luukin pikkuparkissa. Anski oli ollut ylipirteä ja tallonut jo Iitulle jäljen. Talloin sitten itse Urholle keppijäljen, ettei turhan paljoa poikaa rasiteta. Iitun jälki ajettiinkin sitten ensin.

Jälki oli n. 550 askelta pitkä ja nameja oli aika paljon epäsäännöllisesti. Jälki kerkesi vanheta vajaan tunnin, eikä ajamisen aikana tuullut ollenkaan. Paalulla ei ollut nameja ja nyt Iitu vaan totesi, että aha ja aloitti jäljestämisen. Iitu jäljesti nenä maassa, mukavalla vauhdilla. Pari kertaa kävi jäljen sivussa ja pari kertaa yritti kiihdyttää vähän vauhtia. Piikeistä 3 teki täydellisesti ja 3 vähän ylitti kulmaa jälkeä etsien. Hyvä jälki Iitulta.

Urholla oli siis n. 100 askeleen jälki, jossa alussa nameja, 8 keppiä ja keppejä ennen namittomat pätkät. Urho jäljesti innokkaasti ja namittomilla kohdilla yritti kiihdytellä, mutta nenä pysyi koko ajan maassa. Kepit Urho ilmaisi hienosti yhtä lukuunottamatta, jonka yli meni namille. Otettiin pari askelta taakse päin ja nyt keppikin ilmaistiin. Tällä kertaa Urho oikein haki nenällään kepit ja kepit jäi etutassujen väliin. Olin laittanut namit heti ensimmäiselle askeleelle keppien jälkeen ja näin ei voi tehdä jatkossa. Namien houkutus käy liian suureksi ja sen takia saattaa ylittää kepit eli namit vasta toiselle askeleelle. 

Käytiin vielä porukalla Luukin lyhyempi lenkki. Mukavasti meni lenkki. Toiset uivat onnessaan keppien perässä ja Urho läträsi omiaan rannemmassa.