Illalla ajeltiin Kirkkonummelle Suskin oppeihin katsastamaan mikä meidän tilanne on. Aloitettiin virittämisellä, joka tehdään siis joka kerta kun koira otetaan uudestaan kentälle. Ekoilla kerroilla tarjosin namia/saalistamista turhan nopeasti. Ideana siis, että koiralle jää mielikuva "asennossa" olevasta ohjaajasta. Käsky "hommiin" 1 sekunnin odotus ja sitten namin saalistus oikealle kääntyen. Toisella kerralla kentälle tultaessa onnistui homma jo ohjaajaltakin.

Aloiteltiin sitten seuraamisella ja Urho paransi seuraamista treenien edetessä. Aukeaa vähemmän kuin aikaisemmin ja korjaa itse itsensä suoraan. Otettiin jo pitkääkin pätkää ja kahdeksikkoa. Vasemmalle kaartaminen oli Urholle helpompaa ja oikealle kaartamisessa aukesi hiukan. Kun liike alkaa alusta, voin itse mennä oikealle kohdalle perusasennossa, mutta jos liike jatkuu pitää Urhon tulla itse sivulle. Suski naksutteli meille ja sen mukaan palkkailin Urhoa. Koiraa saisi kehua iloisemmin, että se todella tietää tehneensä oikein. Ja nyt pitäisi jo alkaa vaatimaankin vähän Urholta, kun ei poitsu enää vauva ole. Minkäs sille ihminen voi kun on niin kiltti? Täytyy nyt itsekin alkaa yrittää kiinnittää huomiota näihin asioihin.

Kerroin sivulle tulo ongelmastamma eli Urho tarjoaa itse sivulle tuloa, mutta ei reagoi itse käskyyn. Tehtiin harjoitus, jossa laitoin Urhon istumaan ja siirryin itse koiran eteen. Tämä tosin vaatii lisätreeniä maltin suhteen, kun Urho lähtee jo itse tästä tajoamaan sivulle tuloa. Ekalla yrittämällä ei käskystä tapahtunut mitään. Suski kehoitti antamaan käskyn yhä uudelleen, kunnes koira on oikealla kohdalla ja sitten palkka. Tämän jälkeen uusi yritys ja annoin käskyn vähän vaativammin ja mitä tekee Urho siirtyy sivulle täydellisesti. Tästä Urho saikin hyvät kehut, kun omistaja oli ihan ihmeissään. Ehkä Urholta tosiaan pitää alkaa jo vaatia, eikä vaan lässytellä käskyjä.

Jättävissä voi itse valita kertooko vihjesanan joka kerta liikkeen alkaessa, kun tekee useamman toiston (aikuinen koira ei tätä välttämättä vaadi) vai antaako käskyn vain toistojen aluksi. Kaikki jättävät meni kivasti. Ekalla maahanmenolla meni tosin peffan kautta maahan ja tässä pitää olla tarkkana ettei palkkaa. Seuraavilla kerroilla Urho menikin oikealla tekniikalla maahan. Koska Urho tietää täyttöpatukan idean voidaan ottaa se käyttöön jättävissä. Istumisessa patukka nostetaan kädenliikkeellä ylös ja koiran takaraivon kohdalta heitetään patukka hännän taakse. Maahanmenossa patukka lentää koiran jajkoihin ja seisomisessa koiran taakse kauemmas. Seisomisessa voi välillä tehdä niin, että heittää patukan heti käskyn annettuaan, vaikka koira ei kerkeä pysähtyä. Tällä saadaan nopeutta liikkeeseen.

Lopuksi vielä luoksetulo pitkältä matkalta. Kannattaa katsoa, ettei koiran tarvitse juosta seinää tai jotain muuta estettä kohti. Tämä voi tuntua ahdistavalta joistakin koirista ja vaikuttaa niiden vauhtiin. Urho tuli täysiä ja jäi suorana syömään nameja. Luoksetuloa voi ottaa niin, että antaa koiran tulla ihan 2 metrin päähän ja menee sitten vasta itse kyykkyyn. Me voimme alkaa jo liittää luoksetulon loppuasentoa samalla tavalla kun sitä on tehty lyhyellä matkalla.

Treenie lopuksi käytiin Anskin ja Rikun kanssa kävelemässä ja pojat sai painia viimeisetkin energiat pihalle.