Innostuin niin tuosta pallojäljestä, että kävi tekaisemassa lyhyehkön jäljen Iitulle mökilläkin pellolle. Jälki ei ollut kuin 250 askelta pitkä ja siellä oli 5 palloa. Jälkeä en vanhettanut kuin 10min. Iitu oli paikkamakuussa sen ajan ja kurkki heinikon seurasta, että mihis niitä palloja piilotellaan.

Taas Iitu lähti reippasti liikkeelle ja nenä pysyi tosi hienosti koko ajan alhaalla. Oli tosi hyvä heinikkö, johon pallot sai kivasti piilotettua, ettei Iitu voinut niitä katseella etsiä. Välillä joutui todellakin tekemään töitä, että sai tarkennettua missä se pallo oikein oli. Kaikki pallot nosti ja joka kerta leikkimisen jälkeen etsi itse jäljen ja jatkoi jäljestämistä. Aika lopussa hihna kiertyi takajalan ympärille ja jouduin neitiä jarruttelemaan, mutta se ei menoa haitannut. Tällä jäljellä ei tullut yhtään peruutuksia tai heinän syöntiä, oltaiskohan päästy pahimman vaiheen yli? Kulmat Iitu otti yhtä tarkasti kuin parhaimmillaan joskus aikaisemmin. Niin hyvä fiilis jäi tästä jäljestä ja kyllä sitä juhlistettiinkin leikkimällä ihanalla vinkupallolla.