Ennen seitsemää lähdettiin Iitun kanssa ajelemaan Raaseporin suuntaan. Hippasen jännitti, mutta paikan päälle päästyä ja kokeen järjestäjät tavattuani helpotti jännityskin jo hiukan.  Tuomarina toimi Kauko Makkonen. Karjaan ABC:n parkkiksella koirat katsottiin läpi ja siinä Iitu vähän katseli vinoon muita koirian ja pikkasen piti pöristä, kun joku siellä piippaili. Kunnialla selvittiin kuitenkin tästä osuudesta. Arvottiin jäljet ja sain 2, samat suoritusnumerot olivat sitten myös tottiksessa. Iitun pariksi tulisi siis rotikka uros ja Iitu eka paikkamakuuseen. Mietiskelin siinä itsekseni, että mitenköhän käy paukkujen kanssa.

Letkassa ajettiin jälkimaastoon, joka oli ihanaa tasaista kangasmetsää. Puita jonkun verran, pieni varvikko, eikä ollenkaan mitään ryteikköjä. Koirat samantien ulos autosta ja jälkiä ajamaan. Siinä ei kyllä kerennyt mitään ajatella, vaan mentiin vaan. Janalla sitten yritettiin keskittyä ja Iitulla oli kova into lähteä jo janalle. Lähetys oli hyvä ja Iitu eteni suoraan n. 10m, kääntyi vasemmalle ja siinä kun odottelin liinan loppuvan mietin miksi se nyt tästä jo kääntyi. Ajattelin siinä, että jälkihän menee tuolta toiselta janamerkiltä niin kuin treeneissä yleensä. Onneksi lamppu syttyi, että jälkihän voi mennä missä vaan janalla ja lähdin sitten neidin perään.

Muutaman metrin jäljestettyämme Iitu jäi haistelemaan maata tosi tarkasti ja minä ajattelin, että siinäkö se eka keppi jo on. Hetken haisteltuaan jatkoi sitten matkaa ja eka kulma olikin jo heti siinä. Jatkettiin jäljestystä ja löydettiin 3 keppiä, mietiskelin, että jos se eka keppi jäi sinne alkuun niin käydään lopuksi vielä sitä etsimässä jos keretään. Sitten alkoi pieni nenän nostelu ja levottomuus, mutta välillä Iitu taas jäljesti tosi tarkkaan. Huomasin meidän olevan traktoripolun päällä ja siitä oli meille ja 3 jäljelle sanottu, että sitä emme saa ylittää.

Hätä meinasi iskeä ja käännyttiin sitten ympäri. Annoin Iitun etsiä pitkällä liinalla ja mietiskelin, että lähdetään nyt väähn autoille päin kulkemaan, josko se vika keppi edes löytyisi, että saadaan 4 keppiä. Jonkun aikaa kuljettuamme, alkoi Iitu taas jäljestää tarkasti ja löysi kepin. Jatkettiin matkaa ja löydettiin taas keppi, eikä sekään ollut vielä 6. Lähestyttiin autoja ja löydettiin sitten se 6 keppikin.

Huh, olin ihmeissäni mitä oli tapahtunut. Jäljen talloja tuli kertomaan, että jäljen tallottuaan oli hirvi tullut Iitun janalle juuri siihen kohtaan missä Iitu oli jäänyt haistelemaan ja jatkanut siitä sitten matkaa metsään Iitun jäljelle päin. Uskon, että hirvi on kulkenut meidän jäljellä siellä missä Iitu jäljeltä harhaantui. Mutta jes mikä tunne, kun kuuli mistä syystä Iitulla oli ongelmia ollut. Janatyöskentelystä saatiin täydet pisteet ja tuomari kehui Iitun työskentelyä hienoksi.

Siitä siirryttiin sitten esineitä etsimään. Lähetin Iitun vasemmasta etukulmasta ensin, josta se kaartoi oikealle tyylilleen ominaiseen tapaan. Uusi lähetys samasta paikasta, nyt meni suoraan ja jatkoi työskentelyään koko alueella. Lähettelin sitten Iitua vähän joka kohdasta lähetyslinjalta edeten toiseen kulmaan ja sieltä lähdettiin sitten jo takaisin päinkin. Töitä Iitu teki koko ajan ja etsi, mutta mitään ei tuntunut löytyvän. Kyllä rupesi sydän pamppailemaan ja odottelin millon kuuluu, että aika loppuu. Välillä Iitu tarkensi jotain kohtia ja viimein sieltä nousi lompakko, jonka Iitu toi nätisti. Pisteitä meni siitä, että Iitu oli 2 kertaa juossut etuesineen ohi huomioimatta sitä. Tämän jännitysnäytelmän jälkeen maastosta pisteitä yhteensä 195.

Esineet olivat jotakuinkin näin ja Iitu siis ohitti 1 esineen sitä huomaamatta ja löysi sitten viimein 2 esineen.

Lopuksi ajeltiin tottiskentälle. Uusi jännityspiikki ajatellen Iitun käytöstä ja paukkuja. Kenttä oli mielenkiintoinen, se oli vähän kuin iso hiekkakuoppa, jonka laidalla tottissuoritettiin. Ihan vierestä meni tie, jossa sitten kulkikin pyöriä kokeen aikana, kun siellä oli jotku ihme pyöräsuunnistus. Ääniä kuului myös sieltä täältä ympäriltä pyöräilijöiden poukkoillessa metsässäkin. Alusta oli epätasaista hiekkaa ja kiveä.

Ilmottauduttiin, eikä Iitu välittänyt rotikasta mitään. Siitä sitten paikkamakuuseen. 2 laukausta ja lähiautossa alkoi koira haukkumaan, johon Iitu vastasi toisen laukauksen jälkeen. En nyt ihan varma ole kummalle Iitu haukahti, ehkä autosta haukkumisen ja paukun yhteisvaikutuksesta. Hyvin pysyi makuulla tai näin oletin ihmettelin vaan kun hain Iitun pois miten se on niin ihme asennossa hiukan vinossa. Sain sitten kuulla, että joku ötökkä oli Iitua kiusannut ja kun ei ollut saanut sitä makuulta ajettua pois oli noussut ylös ja ajanut ötökän pois, katsonut minua ja käynyt takaisin makuulle. Tuomarihan ei tätä ollut huomannut.

Sitten suorittamaan omaa tottista. Eka laukaus kuului parin klik klik äänen jälkeen, ei reagointia. Siitä sitten kerettiin jo kääntymään takaisin päin koko ajan kuuluen klik klik klik (aseessa siis jotain vikaa) ennen kuin paukahti toisen kerran. Iitu taisi pikkasen pompahtaa, mutta muut eivät sitä olleet huomanneet. Perusasentoon pysähtyessämme, Iitu jäi vinoon, mutta seuraaminen oli hyvää, samoin käännökset. Jättävät ok, paitsi luoksetulo olisi saanut olla nopeampi, Iitu tuli ravaten.

Tasamaa nouto ok, paitsi kapulaa piti ensin haistaa ennen kuin sen voi ottaa suuhun. Taisi rotikan kuolat Iitua vähän ällöttää. Hyppynoudossa Iitu koski esteeseen, mutta toi hypäten kapulan takaisin. 3/4 koirasta koski mennessä esteeseen ja mietin vaikuttiko vasta aurinko ja varjo ponnistuskohdan väärin arvioimiseen. A-esteelle hienosti yli ja kapulan haku, mutta palatessa lähti viemään kapulaa tuomarille, joka seisoi A:n vieressä nojaten hyppyesteeseen. Huomattuaan mokansa toi Iitu kapulan nätisti oikealle omistajalle. Siitä sitten eteenmenolle ja Iitu malttoi seurata hienosti ja lähti nopeasti liikkeelle edeten suoraan ja ekasta käskystä maahan kääntyen minua päin. Siinä se sitten oli. Kaunista työskentelyä Iitulta ja pisteitä neidille kertyi 92. Yhteispisteet 287, JK1 ja 1. sijoitus.

Keskusteltiin sitten suorituksista ja tuomarin rouva tuli Iitua kehumaan. Oli kuullut Iitun käytösongelmista ja paukkuärtyisyydesta ja sanoi minun tehneen Iitun kanssa hyvää työtä. Meistä näkyi molemmin puoleinen luottamus ja sanoi rauhallisuuteni tarttuvan hyvällä tavalla Iituun. Sanoi myös, jos Iitua olisi alettu kovinottein kouluttamaan ongelmiensa kanssa, ei tässä nyt oltaisi. Kyllä kuulosti hienolta saada tällaista palautetta. Työvoittohan tämä on ja merkitsee todella paljon minulle. Iitun ollessa autossa kuului vielä toisille koirille ampumiset, muttei Iitu niistä mitään välittänyt. Kiitoksia Annikalle ja Minnalle tsempityksestä, jännitämisestä ja seurasta kisapaikalla! Anskille, Pirjolle ja Tarjalle myös iso kiitos kaikesta treeniavusta ja uskon luomisesta Iituun, muita treenikavereita unohtamatta! Meille tämä saavutus oli tosi iso!

Ajeltiin kokeen jälkeen vielä vanhemmilleni Antskogiin ja Iitu pääsi uimaan järveen. Kyllä neiti oli onnessaan ja esitteli vanhemmilleni parastaan. Uinnin jälkeen pientä pyörimistä multa kasoissa ja lehtien seassa ja herkuttelua. Iitu