Anskin kanssa Luukissa tottistelemassa. Ilma oli todella painostava ja kuuma, joten otettiin vähän lyhenneltyä tottista. Aloiteltiin Urhon kanssa seuraamisella ja kivasti poika on suoristunut ja jos aukeaa korjaa itse itsensä suoraan. Tehtiin lyhyempää ja pitempää pätkää, kasia ja suoria pysähdyksillä. Perusasentoa taas hinkkailtiin ja yleensä Urho kääntyy tosi hyvin paikoilleen, mutta välillä tulee ihme ajatuskatkoksia, joissa pää lyö tyhjää. Yksikin kerta herra tuijotteli käskyn jälkeen tyhjä ilme kasvoilla, kunnes lamppu syttyi ja poika pyörähti perusasentoon. Ei voi käsittää.

Sitten vaan vauhtiluoksetulo joka olikin todella vauhdikas ja eteenmeno, jonne Anski kävi viemässä palkan. Vauhdilla poika paineli suoraan eteenmeno ämpärille. Sen mitä Urhoa on nyt oppinut tuntemaan, on Urho aika itsenäinen poika, eikä sellaista miellyttämisen halua löydy kuin Iitulta. Tämähän tuo omat haasteensa, mutta sehän on vaan mielenkiintoista ja tuleepahan opittua uutta. Ja on se vaan ihana liikkua itsevarman ja hyvähermoisen koiran kanssa, joka ei turhista välitä.

Iitulle käytiin sitten ampumassa kentällä. Otin seuraamista käännöksillä ja pikkasen taas poikitti. 5 laukausta ammuttiin ja neiti oli hiljaa ja reagoimatta. Sitten paikkamakuu ilman ampumista, jonne Iitu jäikin hiljaa ja nätisti. Nyt suunnitelmana on ampua vain seuraamisen yhteydessä jonkin aikaa ja makuutetaan Iitua ilman paukkuja. Ja jossain vaiheessa aletaan ampumaan taas myös sitten paikkamakuun aikana, kunhan saataisiin se tyyneys paukkuihin joka oli keväällä jossain vaiheessa.