Anskin kanssa aamusta Luukissa. Kävin tallomassa jäljet Urholle ja Iitulle isolle pellolle. Urhon jälki 170 askelta, nameja joka askeleella, alussa enemmänkin samoin lopussa, muutamia namikasoja. Loppupalkkana rasian alla nameja ja keppi päällä. Myötätuuli.

Urho tiesi heti mitä ollaan menossa tekemään ja nenä painui maahan heti pellon reunaan saavuttuamme. Nenä maassa jatkettiin paalulle ja siitä lähtien nenä pysyi hienosti maassa ja Urho keskittyi jäljestämiseen. Alussa vähän liikaa intoa/vauhtia, mutta rauhoittui nopeasti. Broilerin sydämen palat syötiin tarkasti ja hyvin olisi Urho jaksanut ajaa pidemmänkin jäljen. Kuivissa multakohdissa Urho jätti namit syömättä ja vauhti vähän kiihtyi. Loppupalkalla meni itsenäisesti maahan ja ihan suoraan. Vähän innostui jopa pallosta jäljen jälkeen autolle mentäessä.

Iitun jäljellä oli nameja alussa ja lopussa enemmän, keskellä vähemmä, mutta lähes joka askeleella. Välillä 3-5 askeleen namittomia kohtia, 4 keppiä ja loppupalkkana pallo. Jäljen pituus 245 askelta.

Iitu oli myös innoissaan, kun pääsi jäljestämään. Käveli jopa Anskin ohi huomioimatta tätä, kun Anski odotteli meitä pellon reunalla. Nenä maassa paalulle ja siitä se lähti. Iitu on tänä keväänä ollut maavainuisempi kuin aikaisemmin ja teki tarkasti töitä, mutta omalla leveämmällä tyylillä kuin Urho. Urho kun hakee askeleen askeleelta, Iitu tekee vähän kuin sahaavaa leveämpää liikettä. Namit syötiin tarkasti ja kulmat Iitu otti todella tarkasti. Ihan pikkasen meni yli todeten, ettei jälki täällä olekaan. Viimeisen kulman teki täydellisesti. Kepit ilmaisi varmasti maahan menemällä. Loppupallo yllätti neidin täysin ja Iitu pompahti oikein taaksepäin tällaisesta yllätyksestä ja sitten kävikin palloon kiinni ja haki palloa onnessaan.

Sitten vuoroteltiin Rikun kanssa tottistelussa. Ensin muutama virittämisharjoitus ja Urho alkoi taas ensimmäisen virittämisen jälkeen hakemaan kontaktia ja oli mukana hommissa. Siitä sitten seuraamista niin, että Urho istumaan ja siirryin itse oikealle kohdalla. Anski naksutteli suorasta seuraamisesta ja lyhyttä pätkää otettiin vaan. Loppua kohden seuraaminen parani. Otettiin myös silloin tällöin palkkaamista "seuraa" käskystä ja paikalla pysymisestä, koska Urho tuppaa lähteä itsenäisesti liikkeelle. Parin kerran jälkeen muistui tämäkin taas paremmin mieleen ja nyt pitää vaan itse muistaa odottaa hetkinen käskyn jälkeen ennen liikkeelle lähtöä.

Huilin jälkeen jättävät. Kerroin, että aloitetaan istumisella ja liikkeelle lähdettiin "mennään" käskyllä. Ensin niin, että pysähdyin vierelle ja siirryin siitä eteen. Sitten saatiinkin jo muutama niin, että istu käskyn jälkeen sain käännyttyä heti Urhon eteen. Oliko pienen herran päähän mennyt yönaikana huilatessa mitä tässä haettiin? Maahanmenoa samalla tavalla, mutta käsi kävi alhalla, nousi taas ylös ja sitten palkka lentää nenän eteen. Seisominen oli ekalla hyvä, mutta sitten Urho alkoi taas ottamaan muutamaa askelta ennen pysähtymistä. Otettiin sitten niin, että peruutin itse ja käsky, käsiapu ja sitten kävin palkkaamassa namilla niin, että Urho joutui peruuttamaan. Nyt täytyisi myös ottaa istumista, maahan menoa ja seisomista yksittäisinä liikeinä nopeuden lisäämiseksi.

Seuraavaksi huilin jälkeen otettiin luoksetulo niin, että Anski piti Urhon pannasta kiinni ja kiinni minä juoksin karkuun ja huutelin Urhoa. Pysähtyminen, käännös ja kutsu ja lisää hetsaamista ja namipalkat käsistä kyykyssä antaen. Urhohan tuli täysiä luokse. Lopuksi koitettiin vielä täyttöpatukkaa. Laitettiin yhdessä sinne nami ja heitin patukan. Juostiin yhdessä patukan luokse ja Urho sai syödä namin sieltä. Tätä toistettiin useampaan kertaan ja Urho lähti jo tuomaan patukkaa, että sai namit syötyä nopeammin. Jes hyvä juttu Urholle.

Iitu päääsi tutustumaan Anskin uuteen top-matic magneettipalloon ja hyvin tuo leikkimiseen kelpasi, vaikka ajattelin Iitun vierastavan palloa, kun se oli aika kova. Täytyy harkita tuonkin hankkimista. Otettiin sitten Iitullekin yksi tällainen vauvaluoksetulo ja vauhdilla se neitikin tuli ihan alusta loppuun ja palkka lensi sitten taakse.

Vielä koitettiin Urholle keppi ilmaisua niin, että nami laitettiin kepin alle ja Anski taputteli keppiä ja otti kepin pois namin edestä kun Urho on mennyt maahan. Parilla ekalla vaati apukäskyn maahan menossa, mutta sitten alkoi jo itsekin sitä tarjoamaan. Ehkä poitsu ei olekaan niin pitkä piuhainen kuin omistaja on luullut. Taitaa vika olla narun toisessa päässä, jos homma ei ole toiminut.